Yövuorosta tulin ja taas vähän seis-olo, vaikka onkin saanu nukkua. Ne joulukortit oottaa edelleen kirjottajaa. Ihme.

Onko teille koskaan käyny näin: sukkapuikoilla kutoessa kudot puikollisen, jolloin sulle jää se tyhjä puikko vasempaan käteen, jossa on oottamassa myös jo se seuraava puikollinen. Sitte vauhilla jatkat ja nykäset sen seuraavan tarvitsemat puikon, ja yllätys, yllätys! Se tyhjä puikko on edelleen vasemmassa kädessä irronneiden silmukoiden kanssa. Ootkin nykässy sen väärän puikon. Mulle on nyt vähän ajan sisällä käyny niin monta kertaa näin, et alkaa jo ihan nyppimään oma typeryys.

Sain eilen  yhen kirjankin loppuu; Sinkkosen Jarin : Elämäni poikana. Nyt taas tiedän mikä kasvatuksessa on menny pieleen. Ja jokunen asia ois nyt sitte jopa onnistunukin. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Taidanpa lähtee lenkille (!höh!) ja sitte ihmettelen taas noita joulukortteja. Adios!