Elämä on kuin tähtisadetikku.
Ensin sitä varttuu ahtaassa laatikossa
että joku päättää sytyttää.
Sitten palaa ja räiskähtelee
joka suuntaan
valaisten omaa
ja muidenkin elämää.
Jotkut polttavat tikkuaan
useammastakin kohdasta.
Yhtä aikaa.
Välillä sitä roikkuu omin nokkinensa
toisten ulottumattomissa.
Välillä toiset
näyttävät suunnan ja tahdin.
Kun kerran syttyy,
ei vauhtia voi enää hidastaa.
Lopussa on vain
musta hiiltynyt tikku.
Anna palaa täysillä,
sillä Sinä
olet vasta puolivälissä!
(Sartsa)