Aamulla päätin lähtä tän limapääni kanssa työterveyshoitajalle, et onko korvat ihan ok, kun rutisee ja kivistelee. Tänään siis vielä vapaa töistä. Korvissa ei ollu mitään, mut hoitaja suorastaan painosti minut sairaslomalle. Kerto, et joskus on jouduttu jopa sairaalahoitoon, ellei osaa levätä, vaikka ei kuumetta oliskaan. Se oli kyllä jo aika painava peruste ottaa loma vastaan. En oo ollu ainakaan 3 vuoteen saikulla. Just sattu viel viikonlopputyöt, joten toiset on varmaan töissä manannu minut ties mihin. Kädestähän en aiemmin saikkua halunnu, mut ei sekään parempaan suuntaan oo menny. Aattelin sit että sama kait se on mihin sitä saikkua saa ja annetaan. Parannellaan nyt sitte kaikkia vaivoja.

Kävin vielä fysioterapiassakin tänään. Hieronnan päätteeksi sain hartia- ja käsijumppaohjeita. Silloin tuli ahaa -elämys. Meillähän on tämmönen!

Tää on meiän alimmassa kerroksessa, takkahuoneessa. Se on asunu meillä vuoden. Ei sitä nyt ihan pyykkitelineenä oo käytetty, mut ei pal puutukaan. Tässähän on nimenomaan nää käsiliikemahollisuudet, joita se fysioihminen yritti minulle kuminauhan kanssa selittää.  Pojat tässä on lähinnä noita painoja nostellu. 

Nuoremman pojan sain houkuteltua leipomaan jotain. Näin syntyi murokakku.

Leipoja on jo maistanu palasen

Lisäksi sain siltä fysioterapeutilta ihan omaehtosesti lainaksi sen Sofi Oksasen kirjan: Puhdistus.  Sitä olen jo alottanu.