Edellisestä postauksesta vielä jatkan vähäsen. Tää Nekun luokkaretki on ihan omakustanteinen, eli koululta tai kaupungilta ei saa siihen rahoja. Jotain kuukausirahaa vanhempainillassa suunniteltiin ja jotain vapaaehtosta myyntiä. Yks ois kyl innostunu pitämään jos jonkinlaista kirpputoria tai diskoa, mut kun aina tuli eteen se tilavuokra. Koulussakaan ei saa tehä mitään ilman tilan varausta ja maksua. Diskosta tulee kyseenalaseksi vielä teostomaksutkin.

Kyseessä on musiikkiluokka, jossa on kait suurempi luokkaretkiperinne, kun ainakaan paikallisissa muissa peruskouluissa täälä päin. Lisäksi on joka kesä 4 päivän musaleiri, jossa opetus lisänä. Sen kustantaa sekä vanhemmat, että Musiikkiluokkien Tukiyhdistys. Kyllä pojatkin teki peruskoulussa jotain päivän retkiä, jotka piti ite osittain kustantaa. Lisäksi nuoremman pojan luokka järjesti Ruotsin risteilyn omaehtosesti, ite maksaen. 

Kiitos vaan kommenteista! Halusinkin vähä kuulla millasta muualla on ja miten ootte rahaa keränny. Ja kiitokset tietysti myös bolerokommenteista.

Näin pitkän tauon jälkeen taas sen yhen iäkkään asiakkaan, joka neuvo minulle niitä yksiä sukkamalleja, jotka meni sit vähä kethuiksi ja purkasin sukan myöhemmin. Nyt uusin ohjein alotin taas. Tällä kertaa siitä toisesta mallista. Sukan varren ja jalanpäälisen kuvio näyttää tältä.

Olin näkevinäni blogikierroksella tämmöstä kuviota muuallakin, joten eipä se taida ihan uutuusjuttu olla. Paitsi tietysti minulle. Kahella puikolla on pariton määrä silmukoita. 3 oikein ja 2 nurin -tyyliin. Oikeiden silmukoiden alkaessa vedetään tuleva 3. silmukka taaksepäin kahen edellisen yli, jolloin jää vain 2 oikeaa, joista aloitetaan näin: 1o, langankierto, 1o. Sitte ne 2 nurjaa silmukka. jne. Seuraavat 3 kerrosta (tai miten päätät) tehään normaalisti 3o ja 2n. Sit toistetaan taas se ylivetokerros. Näyttää minusta ihan kivalta vaihteeksi.

Vieläpä kirjotan siitäkin, kun töissä puhuttiin harrastuksista ja niiden pakollisuudesta.  Ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä ajankäytöstä. Minulla on koko ajan jotain puuhailua, soittoa, jumppaa jne. kotitöitä unohtamatta. Sitä on niin vaikea ymmärtää niiden ihmisten ajankäyttöä, joilla on yksi harrastus kerran viikossa, eikä lapsia.  Semmoset henkilöt ei vastaavasti voi käsittää miten ei voi löytyä aikaa tehä jotain asiaa säännöllisesti esim. viikottain. Jos harrastuksesta tulee pakollista, onko se enää mikään harrastus? Eikös tää maailma oo jo muutenkin täynnä niitä pakollisia asioita?  Onneks tää on vapaa maa, ja jokainen käyttäköön aikansa miten haluaa, asettamassaan tärkeysjärjestyksessä. 

Eiköhän harrasteta kivoja asioita oikein urakalla!!