Sniif

Katseltuamme viikon tipuperhettämme ja sen kehittymistä kuoriutumisesta reippaiksi pikkutipuiksi ja kukoiksi, on tosi surullista, että niitä ei enää ole...

Jotkut kaakattajat ehti jo saada nimenkin, kuten tää etualalla viipeltävä Nahkakana.

Kukotkaan ei yhtään tapellu keskenään, vaan vaelteli sulassa sovussa parven mukana. Myös tämä etummaisena näkyvä Lättäpää -kukko.

Joskus TV:tä katellessa tuli semmonen olo, et ei tarvi olla yksin. 30-päinen lintuparvi tuijottaa takaisinpäin.

Tämä vekkuli porukka ehti aiheuttaa monet naurut, ihan vedet silmissä. Tässä etualalla näkyy oranssintäplikäs Ruma Ankanpoika.

Pikkuhiljaa alkoi tipuille valjeta, että on pääsiäinen.

Tässä Nekku esittelee niille virpomisoksien tekoa. 

Kuitenkin tänään oli jäähyväistenjättöpäivä. Otin kaikki tiput ja kanat (2 niistä oli karannu jo aiemmin) mukaan myyjäisiin. Levittelin ne pöydälle kattelemaan tapahtumia ja yks kerrallaan ne jätti minut. En huomannu ees kysyä, pääskö ne hyvään kotiin, kuten eläimiä luovuttaessa on tapana kysyä.  Monista niistä varmaan pidetään hyvää huolta, koska näin jo paikan päällä, miten moni lapsi jutteli niille ja piti niitä käsissään. 

Nyt on aivan tyhjä olo. Tiput ja kukot meni viimeiseen sulkaan ja höyheneen. Myös se höyhenetön Nahkakana. 

Onko nyt vielä ootettava, että ees yks tipu kuoriutuis ennen pääsiäistä?

Lisäys: Kunnian tipujen mallin kehittämisestä annan Möhönasulle, jolta olen sen käynyt opettelemassa.