Varoitus! Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siks tästä työstä on suhteettoman paljo kuvia, kun tykkään tästä kovasti. Jalka suussa

Viime kesänä siis kesälomareissulta löyty vihreetä paperinarua, josta suunnittelin jotain virkkausta. Aluksi mieles oli kassi, mut se muuttu matkalla verhoksi.  24 kpl isoäidinneliöitä kiinnitin kulmistaan toisiinsa ja jätin kaikki matkan varrella syntyneet narunpätkät päättelemättä. Ne on nyt nk. versoja. Kuvittelin avaavani niitä, kuten paperinarua konsanaan, mut sepä ei ollukkaan samanlaista narua, vaan aukeni säikeiksi.

p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isliina%20005.jpg

Pätkiin kiinnitin askartelupaperinarusta tehtyjä pieniä kukkia, sekä nurjalle, että oikealla. Tässä nurja,  joka näkyy ikkunassa ulospäin. Halusin, että ulkoakin näkyy kukkia.

p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isliina%20009.jpg

Ja tässä oikea puoli.

Kukkiahan voi tehä maun mukaan lisääkin, jos siltä tuntuu.

Kiinnitin verhon vaijerilla yläkerran rappujen ikkunaan.

p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isliina%20013.jpg

Näis alemmissa kuvissa näkyy värikin oikeampana. Yläkuvat on ihan harmaita, vaikka ne on ulkona otettuja.

p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isliina%20014.jpg

Ikkuna jää terassikatteen sisäpuolelle, joten se näyttää ihan kivalta, kun kattelee sitä kiikussa istuskellessaan. Sit kun sielä tarkenee taas istua.

Tää oli se pitkään hautunu työ, jonka sain valmiiksi liityttyäni Virkkausrinkiin, jossa oli aiheena Virkkaa vihreää.