Jahas. Luulin, että tänään on kaunis päivä, mut ei toi harmaus nyt tunnu häviävän. Uusimman säätiedotuksen mukaan tänään tuleekin vettä. Minulla on ilmatieteenlaitoksen pikakuvake ruudulla ja aina kun tulen koneelle, niin alotan siitä. Sää vaan muuttuu vähän väliä.

Nekulle tarkotettu tunikamekko on edenny tähän malliin.

Helmaosa on siis tehty. Se näyttää käsittelemättömänä tältä.  Vähä yritin venytellä tota kuviota esiin.  Nyt olen jo vähä alotellu yläosaa, joka tehään siis noista ruuduista taas ylöspäin. Tässä on muuten jännä virkkaustyyli, kun tätä ei virkata ympyränä, vaikka äkkimältään vois niinkin luulla. aina kun kerros on valmis, niin se liitetään piilosilmukalla edelliseen ja tehdään käännös! Arvatkaa montako kertaa käännyin ennen aikojaan, kun kerros ei ole tasanen??  On muuten purettukin jonnii verran. Lopulta luovutin ja laitoin kerroksen alkuun hakaneulan merkiksi. Se ois pitäny laittaa heti.  Ihan en saanu myöskään pylväsryhmiä täsmäämään ohjeeseen, mutta pienellä sooloilulla homma korjaantui.

Leena se sitten eilen putos X-Factorista. Niin miä kyllä epäilinkin. Sitä sen sijaan en ois aikanaan uskonu, että Samuli yltäis näin pitkälle.  Gugi otti ja voitti oikein kunnolla toiset tuomarit :D

Veljesten kesken on meillä kuultu jo aiemmin tällainen lausahdus: Mitä pitempi varsi, sen himmeämpi lamppu.

Äitienpäiväkortissa luki eilen, että; Pienelläkin varrella voi olla iso sydän.

Sain myös halauksia, kortin, 2 ilmapalloa (joihin oli kirjoitettu onnittelut :D ), rasiallisen sydämiä (varalle vissiin :D )  ja 2 amppelia (joiden ansiosta pihalla näyttää jo kesä olevan heti pitemmällä :D )  Ja sainhan miä äitiltäkin kukkasen siemeniä :D

Nyt pitää kerätä voimia töihinlähtöön.  Hellurei! Ja kiitos kaikista kommenteista!