Miä en nyt tiiä mitä eroa on putkihuivilla, tuubilla ja lenkillä. Joten ristin tän tuotoksen Pötkyläksi.

Ei oo näköjään ehitty viel päätelläkään, kun on ollu jo kamera käpälässä. Nekku päätti alkaa neulomaan, vaikka yleensä virkkuukoukku istuukin paremmin kätöseen. Suurella vaivalla loi silmukat pyöröpuikoille (jotka nekin oli uutta Nekulle). Kun silmukat oli luotu, niin hermo oli jo niin kireällä, että tarkkakorvasimmat kuuli miten ne soi. Tyttö meinas saman tien purkaa koko jutun, kun oli niin raivostuttava tekele. Kielsin purkamasta ja silmukat jäi puikoille pyörimään, kunnes otin työn käsittelyyn. Tässä on nyt sitte valmis Pötkylä, neulottuna Novitan Softysta.

Mistä tietää, että stressi on menny yli ylärajan? No siitä, että yöllä lähen kävelemään. Viime yönä joku tuli meiän makuuhuoneeseen (siis niin miä ihan oikeasti näin!) ja kanteli isoa pinoa mappeja käsissään. Päälimmäisenä 3 täyttä lääkedosettia, putoamaisillaan. No miä tietty syöksyin sängystä ylös huutaen, että en miä kerkee, en miä kerkee. Kerkesin kuitenkin ottaa dosetit ja siirsin ne keittiön pöyälle. Kauhee katastrofihan se ois ollu, jos ne ois pudonnu ja kaikki jaetut lääkkeet ois pyöriny pitkin lattiaa!!! Onko minulla siis ruuvi löysällä, vai kenties koko rattaisto ruosteessa?