Näin eri blogeissa kuvia tästä ihanasta huivista, joten halusin itekin kokeilla. Vähä mietitytti taas se, että ohje oli lontoonkielellä. (sittemmin käännetty jo suomekskin). Rohkenin kuitenkin alottaa ja pääsinkin alkuihmettelyjen jälkeen jyvälle. Mallin ostin täältä. Nyt huijasin. Mieshän sen mallin minulle osti. :)

Jostain syystä näin tässä oivan tavan käyttää erivärisiä lankakeränloppuja sulkiin. Muistinkin heti yhen pussin, josta on riittäny ja riittäny jo monien vuosien verran. Lanka on angoraa ja siinä on useita erivärisiä keriä. Vaan kuinkas kävikään

-->VIRHEARVIO!

Sitä pohjalankaa ois pitäny olla paljo enempi. Huivin loppuosa meni kieli keskellä suuta, että teen niin pitkälle, kun lanka riittää. Ja keskenhän se loppu. Tätä lankaa on mahoton purkaa, joten päätin harmitellen lopettaa huivin lyhyeen. Tässä on nyt ehkä puolikas unelma. 

Jos oisin tehny tän alusta loppuun samalla istumalla, niin oisin kaiken lisäksi muuttunu untuvapalloksi, niin kovasti tää lanka nöyhtää. Ihanan pehmeää, mut nöyhtäävää. Saas nähä muuttuuko tilanne yhtään, kun liottelen sitä huuhtisvedessä. 

Lisäksi tajusin tehdessäni senkin, että ois pitäny tehä se pienempi versio tästä huivista. Siinä lanka ois ehkä riittänykin.  Tää huivi on siis minun mielessä kaikkea muuta kun unelma. 

Ohje ja malli on kuitenkin niin ihana, että tulen vielä toteuttamaan sen vähä toisenlainen lanka hyppysissäni. Suosittelen tätä muillekin.