Hämmästyttävää, et joskus on vielä ihan näitä vapaapäiviä. Tää yllätti minut ihan kokonaan. Ja sama jatkuu huomennakin (toivon mukaan). Eilen olin niin väsyny töistä tultuani, et otin päiväunet. Edellisenä yönä olin "töissä" koko ajan ja opiskelija seiso sängyn vieressä varttumassa ohjeita. Sit huomasin yllättäin että tää asiakas, jota me aiottiin autella, olikin minun mies! Minul on siis taipumusta unissakävelyyn ja -puhumiseen. Useimmiten muistan aamulla mitä oon touhunnu, mut niitä ei vaan yöllä pysty lopettamaan. Ne on silloin ihan täyttä totta. Isäntä on uhkaillu useammankin kerran ottavasa videokameralle min toilailut. Niitä onkin ollu ihan kiitettävästi koko elämän ajan. Onneksi niitä ei oo ihan oikeesti tallennettu :D Yleensä nää "kohtaukset" tulee silloin, kun oon oikein väsyny ja elämässä tapahtuu liikaa, tai on paljon uusia asioita. Onko teistä kukaan samanlainen?

Kerran tuli telkasta ohjelma unissakävelijöistä. Lapsena monet harrastaa tätä, mut aikuisista n. 5% puhuu unissaan ja 1% kävelee. Nää ihmiset on kuulemma sikeäunisia, mut "heräävät" helposti johonkin ympäristön ääneen. Pikkuaivot (liikettä säätelevät) herää ja isot aivot vaan nukkuu. Silloin lähettii taas liikekannalle. Miä oon ainakii näiden öiden jälkee tosi väsyny. Ei sitä oikein hyvin nuku, jos pitää koko yö kytätä mitä telkasta (kaapin ovi) tulee tai mitä opiskelija kyselee vieressä... Oonko vähä vipi (vai paljo?)?