Olen aina inhonnu mämmiä. Joskus vuosia sitte jouduin kodinhoitajakoulussa keittämään mämmiä. Naama rutussa tietysti tein mitä käskettiin. Jossain vaiheessa ope tuli kyselemään, että onkohan se jo kypsää? Vastasin, että en tiiä. Ope kysy, että etkö oo maistanu, johon kauhistuneena vastasin, että no en varmasti! Enkä oo koskaan mämmistä tykänny sen koomminkaan. Olen kyl maistanu, jotta voin sanoa, että en tykkää.
En myöskään tykkää turkinpippureista, mut niistä tehty tuorejuustokakku on aivan ihanaa! Jostain sitte juolahti päähä kokeilla mämmillä samaa. Ja se toimii! Mämmi ei enää maistu niin kitkeränä, vaan maku on pehmentyny muiden ainesosien sekaan. Eilen aamulla tein ja päivällä jo maisteltiin. Niinpä se ei ollu oikein kunnolla vielä ryhdissään. Yleensä teen hyydykekakun edellisenä päivänä. Nyt ku ei ollu mitään päiviä, eikä mitään, niin ei ollu niin tarkkaa. En meinannu hoksaa ees kuvata, kun jo maisteltiin.
Mämmikakku Sartsan tapaan
Digestiveä murennetaan ja lisätään hieman juoksevaa margariinia pitämään pohja kasassa. Painellaan voipaperilla vuoratun irtopohjavuokan pohjalle.
Flora vispi vaahdotetaan
rahkaa 1prk sekaan
mämmiä n.2dl sekaan
sulatettu valkosuklaalevy sekaan
vaniljasokeria 2tl
sokeria n.½-1dl
liivatejauhetta liotettuna pieneen määrään nestettä lisätään
Seos kaadetaan piparipohjan päälle ja jäähdytetään kylmässä vähintään 3 tuntia
Kurkku tuli jostain tuolta syvältä kipeeks ja nyt keksin kaivella kaapista Kettusen, eli vehnän(?)jyvillä täytetyn pitkän tyynyn, jonka lämmitin mikrossa ja nyt istun Kettunen kaulassa ja ootan nopeaa ihmeparantumista. En oo ollu ainakaan vuoteen kipee, eikä se pöpö nytkään oo voinu iskeä, eihän?
