Nyt lähti mielikuvitus lentoon sohvaperunalla.!

Varmaan taas liiankin kanssa. Selkä jumittaa, polvessa nirhamaa ja sormi (neulomissormi!) jäi kiven väliin. 

Tässä osa kivistä.... ihan kunkkuidea oli olevinaan. Nyt tarviin lisää kiviä! Huomenna lähen hakemaan. 

Älkää nyt oikeat hortonomit pissatko housuun tätä touhua katellessanne. Kyllä tää ehkä naurattaa, eikä lopullinen inspis oo oikeastaan vielä täysin ilmiintyny. Juurikangastakin tarvii lisää...

Näitäkin ois tarkotus saada ton keon päälle kasvamaan.

Nekku valitsi näitä pikkukukkia. Osa tais olla jo vähä repsahtaneitakin, mut kun ne just tuntu kutsuvilta, reppanat. 

Tästä kuivasta mullasta nostaa päätään kallantaimet, jotka istutin n. viikko sitte kaivettuani mukulat kellarista.  Kerrankin lähes ajoissa. Viime kesänä nää ei oikein kerenny kukkimaan ajoissa. 

Mitä tästä opin? Aina pitää yrittää, vaikka henki lähtis! Mielikuvituksen voimaa ei pitä aliarvioida! Myös sitkeys pitäisi kuulua niihin palkittaviin juttuihin, luulisin. Peukkuja pystyyn nyt, että saan tän projektin loppuun asti, ettei tarttis näitä kiviä raahata muualle täältä pihalta!