Ihan ensin kiitokset blogivierailijoille! Kiitos kommenteistanne! Ne on aina kivoja! Elämä on ollu tässä joulun alla semmosta matalalentoa, että ei oo tänne blogiinkaan ehtiny ollenkaan. Tammikuussa on luvassa "lommoo", joten ehkäpä tilanne korjaantuu!

Olen onnistunu kaikesta huolimatta pysymään tavotteessani aika hyvin. Päätin nimittäin jo kuun alussa, että mitään joulustressiä en aio ottaa, vaan annan kaiken mennä omalla painollaan.  Työkaverit on naureskellu minulle, kun kaikki puhuu paistelleensa lanttulaatikkoa ja tehneensä porkkanalaatikkoa sun muuta. Minä kerroin, että meillä tehtiin saippuaa!! Huvinsa kullakin.  

Työkaverilta ostin pienen himmelin. Pyysin erityisesti tähän yksilöön punasia helmiä tuonne väliin.  Tykkään!

Pieni Tini, josta aiemmin jo mainitsin, on muuttanu meille asumaan. Se on kääpiöhamsteri. Jouluun saakka sitä ei voinu pitää paketissa...

Tini on saanu jo oman jouluisen kotikolonsakin. Nekku hyysää sitä vähän väliä.  Kyllä se pikkunenkin näkyy tuola juomapullon luona. Punaset diskopallot tuo joulutunnelmaa.

Sen verran työpäivät on kiusannu, että mies, joka meillä aina paistaa kinkun, unohti ottaa sen ajoissa pakastimesta, eli se ei ehikkään sulaa. Päätettiin jo aiemmin ostaa toinen varakinkku, joka ei sitte ehtinykkään vielä ollenkaan pakastimeen. Siispä uunissa onkin nyt tämä kääpiökinkku.

Joulutunnelmaa tulee myös jouluisesta kotikaljasta...

Piparkakkutalokin syntyi ilman poltettuja näppejä, vaikka se onkin aika vetoinen mökkelö. Käärin sen aina kinkkupussiin, ettei se kerää pölyä, ennenkun se loppiaisen tietämissä syödään.

Vanhat joulukoristeet on taas kaivettu esiin, mm. tämä itsevalaiseva lumiukko, joka toimii patterilla ja vaihtaa väriä vähän väliä.

Kynttelikkö on palanu jo useita viikkoja.

Anopin tekemät joulutontut istuu kirjahyllyn päällä.

Enkelituulikello on saanu rinnalleen joulun kellot.

Enkeleitähän meillä on joka paikassa.

Kaikkien ihastus ja vihastus on tää laskuvarjolla saapuva joulupukki. Siinä on patteri ja se alkaa laulaa joululaulua kovalla äänellä, jos kuuluu jokin kova ääni, joka laukaisee laulamisen.  Yllätys on hauskin (rasittavin), kun kukaan ei muista pukin olemassaoloa.

Miehen kotoa "periytynyt" tonttu-ukko on varmaan vanhimmasta päästä koristeita.

Kaikki lapset on kouluaikana tehny enkelikoristeen. Ne on säilyny näin hyvin ja päässeet samaan rivistöön. Uusiakin joulukoristeita näkyy takana.

Rukinpyörä katossa sai vihdoin jotain koristetta. Näitä tähtiä ja sydämiä tein niistä aiemman postauksen jutuista. Valmiisiin kehikoihin siis väänsin koristerautalankaa ympärille ja keskelle lamppuhelmi tms. roikkumaan.  Noi isot tähet ei ole meiän tekemiä.

Ulko-oven vieressä markkinoilta joskus hankittu ovikranssi, hieman paranneltu versio tänä vuonna.

Aioin heittää vanhoja joulukoristeita pois, mutta sitte keksittiinkin laittaa niitä pihalle. Terassilla nauhoja ja iänkaikenvanhoja rautalanka-tähti-juttuja, jotka olen säästelly.

Kuolleen luumupuun oksat sai tallilyhtyvalaistuksen. Täähän on siis taidepuu nykyään. Olen vähä typistelly oksiakin jo. Kesällä tässä on tarkotus kasvaa kärhöä.

Pihalyhtyyn tungin ledivalosarjan.

Mies ideoi tämmösen ulkolyhdyn. Siinä on tehty jääkalikoita maitotölkkeihin ja pari isompaa pohjaksi ja katoksi. Isommissa on vihreää ja punasta karkkiväriä seassa. Sisään sitten vaan kynttilä.

Siitä saippuastahan jo mainitsinkin. Meillä oli valmista saippuamassaa, jota Nekun kanssa sulateltiin.  Joukkoon tiputeltiin joulutuoksua ja vähä karamelliväriä ja muutama koristekin.  Annoin naapurin miehille jo omat saippuat ja vannotin, että kasvoista ei kannata alotella. Jos vaikka muuttuu punaseksi. Kiva jouluinen tuoksu näistä lähtee, vaikka onkin ulkonäöltään vähä kummallisia.

Salaisia pakettejakin on kääritty.,.. Vanhat rasiat kannattaa aina säästää (himohamstraajat jne. ) Tässä pakkauksessa on muovikelmu, jonka alta tulee esiin litteä loota. Joulukoristeitahan tässä on pakkailtu.

Kaikkein jännittävintä on varmaan ihmetellä kuusen alla olevaa tavaraa. Ainakin Nekun mielestä.

Hyvää joulua vielä kerran, jos jaksoit mukana näinkin pitkään!!