Tänää ois pitäny jäädä kotiin nukkumaan.  Mutta kun en ollu kipee, niin töihin piti mennä. Olinkin sitte ainoa tiimissäni. Päivän töistä selvittiin naapuritiimien avulla, mut katastrofin ainekset oli jossain vaiheessa kyllä kasassa.  Vaan täytyypä tässä kuitenkin todeta, että eipä tässä elämässä auta harmitella. Nolostunut Joulu tulla jollottaa, ei sovi kenenkään vollottaa.

Vaan eikös kesken aamutöiden se maanjäristys taas iskeny meiän nurkilla!! Minua alko ihan jo pelottaa, kun tuli muutama peräkkäin. Eka oli isoin. Tuntuu aika uskomattomalle, kun jyrinä alkaa ja kestää jalkojen alapuolella ja nousee ylöspäin. Se on semmonen ääni, että vaikka kuinka haluais uskoa sen olevan joku työmaaräjäytys tai kuorma-auton jyrinä tai remonttiääniä, niin ei se oikein uskottava selitys oo. Kyllä se ihan maanjäristykseltä tuntuu, vaikka ei ois ikinä yhtään aiemmin kokenu. Täähän oli jo toinen kerta kuukauden sisällä.

Herkkupurnukat oottelevat joulunviettoa. Se vuoden 1962 Me Naiset sai kyytiä. Silppusin sen surutta mm. näihin purkkeihin.

koristepurkit.jpg

Päälle virkkasin koristeeks kukkia  epämääräsistä virkkauslankakeristä.

ooo%20020.jpg

Vähä pitsiä ja koristerautalankaa ympärille ja homma  on ns. purkissa.

Niin. Ja niissä purkeissa. Niissä on chilipähkinöitä ja tavallisia.

Kuvassa myös lahjaksi saamamme piparikuusi.