Koska neuleliivi ja enkelikappa, joita olen vuoroon väsäillyt, on niin pitkäveteisiä juttuja, niin halusin tehä välis jotain pientä kivaa. Näin synty Tiskikukkia ameriikan malliin 3 kpl. 

Nää näyttää tässä ihan harmailta, mut oikeesti ne on vaaleenvihreetä Tennesseetä. Ylhäällä vasemmalla on tehty virallisen ohjeen mukaan. Kaks muuta on mukaeltu niin, et oikeella oleva on tehty sileetä neuletta kokonaan ja alhaalla olevassa on neuleita vuoroteltu. Sakaroita tuli 15-16 kpl/ rätti. 

Ulkona on niin kova tuuli jo kolmatta päivää, että haravointi on täytyny jättää tauolle. Yli puolet pihasta on kuitenkin jo haravoitu. Hyvä minä! En todellakaan oo kovin innokas pihahommien tekijä ja nyt onkin peukalonhangassa puhjennu rakkula. 

Sain luettua Laila Hirvisaaren; Minä, Katariina. Se on kyl taas ihan taattua Lailaa, vaikka onkin hieman erilainen, kuin hänen alkutuotantonsa. Ei voi kun ihmetellä, miten paljo taustatutkimusta täytyy tehä, ennen kun saa tuommosen kirjan kirjotettua uskottavasti. Vaikka tsaarit olikin lähes aina vieraantuneita tavallisesta kansasta, niin heillä oli ihan omat ongelmansa. Koko ajan sai pelätä vallankaappausta, jolloin edellinen tsaari kiikutettiin vankilaan tai huonossa lykyssä pääs hengestään. Hovielämä oli käsittämätöntä protokollineen, puhumattakaan keskenkasvuisten järjestetyistä pakkoavioliitoista. Ja minkälaisella tietopohjalla pääsi kansaa hallitsemaan! Isoja päätöksiä, jotka koski koko kansaa ja määräykset saatto saada alkunsa vaikka täysin tsaarin henkilökohtaisesta syystä. Entä minkälaisissa palatseissa Venäjän hallitsijat asuivatkaan ennen vallankumousta! Miten semmosissa saleissa voi edes tuntea olonsa kotoisaksi? Telkasta tuli kerran ohjelma, jossa käytiin läpi Talvipalatsin saleja ja tapahtumia. Se oli mielenkiintonen. Onhan noita palatseja tietysti muissakin maissa. Historia kaiken kaikkiaan on mielenkiintonen aihe lukuelämykselle. Suosittelen.