Kävin iltalenkillä tossa joitain päiviä sitte. Lenkin varrella oli ihan mielettömästi näitä jättiputkia!

Kuva0402-normal.jpgKuva0401-normal.jpgKuva0400-normal.jpg

Kuvat on aika huonoja kun ne on otettu min antiikkikännykällä. :) Harvoin viitin sillä mitään kuvata, mut nyt tuli tunne, että nää pitää ikuistaa.  Mietittiin kotona, että kenenkähän maita nää on, eli onko maanomistaja vastuussa niiden hävittämisestä, vai kaupunki vai mikä taho. Tässä lähellä oli talojakin, jossa lapsiperheitä. Aattelin, että ei ne lapset ainakaan sinne mettään voi mennä leikkimään, kuten ite tuli tehtyä lapsena, kun asuin toisen mettän lähellä. Ainahan me sielä metässä rönyttiin. 

Meni varmaan viikko, niin luin lehestä, että alueen omistajayritys alkaa kasvien tuhoamisen.  Siinä luki vielä, että lämmin ilma tekee kasvista vielä myrkyllisemmän iholle joutuessaan. Osaahan ne tuhoajat tietysti suojatutua, mut just ku on ollu sateita viikkotolkulla, ei oo tapahtunu mitään. Kun tulee helteet, niin jo alkaa jättiputkien hävitys! Ei mee ihan yksiin. 

Toinen hämmästyttävä luonnonilmiö kävi mökillä uidessa.  Se on niin syvä järvi, että vesi on minulle uimakelposta vaan kerran, pari kesän aikana. Silloin tykkään pistää uimalasit silmille ja sukellella järven pohjasta kiviä. Meiän äiti käyttää niitä piharakennelmiinsa (kukkapenkit jne.).  Uin ja uin, enkä meinannu löytää sopivia kiviä, joten uin hieman kauemmas. Menin seisomaan hetkeksi ns. uimakivellemme, putsasin lasit ja laitoin ne takasin kasvoille. Pää veteen ja MIKÄ SIELÄ KIVEN TAKANA ON???  VALTAVA HAUKI IHAN PAIKALLAAN. En nimittäin ehtiny ajatella enää mitään muuta, kun että äkkiä laiturille, ennen kun se puree. Se oli tosi iso. Sielä järvessä on muutenkin vähän kaloja, joten se körmy pelästytti minut ihan tosissaan.  

Mies ei uskonu ja lähti ite sukeltamaan sinne, mut eihän se nyt titetenkään sielä enää ollu. :) Miä en enää uskaltanu koko järveen sen jälkeen.