TälLÄ höpöhöpörunolla voin samalla toivotella hauskaa vappua kaikille! 

Runotorstaihaasteena oli kaivella sanomalehistä, kirjoista, oman blogin hakusanoista jne. jotain inspiroivaa. Nää on blogini hakusanoista, eikä tarina kerro minusta. En myöskään tiiä miten näillä kaikilla on voitu päätyä blogiini. Kaikki isoilla kirjoitetut sanat on hakusanoja. 

muistelo

Istuessani TERASSIlla

vertailin elämääni, 

mennyttä ja nykyistä.

Ennen oli kaikki turhankin tarkkaa; 

VUOSI 1962 oli ikimuistoinen.

Juoksentelimme AKRYYLIVAATTEISSAmme

ja MAALAISNEULEISSAmme

kuin SAKSANHIRVET.

LIIKUNTATUNNILLA TUULIHOUSUT ja

NILKKAJUMPPAtuokio. 

Kysymys kuului;

LYHYT vai PITKÄ NISKATUKKA?!

HIUSTEN KIHARTAMINEN RULLILLA

ei ollut silloin muodissa.

Haaveilimme vain TANSSIMATOISTA ja MAITOSUKLAALEVITTEESTÄ.

Opettajamme VEIKKO M. VUORINEN

esitteli meille KISSAPATSAITAan. 

Hänellä oli se IKÄNÄKÖ JO NUORENA.

G-AVAIN JA NUOTIT menivät häneltä

jatkuvasti sekaisin.

Salainen harrastuksemme oli

KIKKIEN TEKEMINEN PAPERISTA.

Kouluruokailussa laitoimme salaa

LIHAPULLAT SIPULIPUSSIIN.

Oi niitä aikoja!

Nyt on naama kuin APINAKAASUILMAPALLO.

Rustailen RUNOja  HOITAJILLEni,

ja käytän vuorotellen

HUIVIA ja HAUTAJAISHATTUani.

Olo on SATTANEN,

eikä minua haittaa enää edes

HÄPYHUULTEN EROTTUMINEN UIKKAREISTA.

Voi kun saisin vielä PAKSUA OMENAPIIRAKKAA

tai edes OMENA-ANSAA SOPPATYKISTÄ.

Mutta MISTÄ SOPPATYKKI?!

Muistelen TEKNISEN TYÖN INSPIRAATIOITANI ja

minulle niin rakkaita BETONIKÄSITÖITÄ.

Vanha VANNESOVITIN seisoo turhan panttina ja

POLKUPYÖRÄVERHOT heiluvat hiljaa tuulessa.

Joka paikkaa kolottaa.

HERKKUSIENIRIHMASTOT kiemurtelevat varpaissani

ja viime vuonna sairastin kaikki PASUUNANKUKKATAUDIT.

Tämä on minun elämäni, 

jokainen eläköön omansa.

PELASTUKOON KEN VOI!