Jos ei omat käsityöt valmistu, niin näytänpä sitten anopilta saamiani tyynyjä.

lintupeili%20011.jpg

Oikealla on punanen tyyny, jonka toiselle puolelle on virkattu pieniä kukkia ja ommeltu ne yksitellen tyynyn pintaan. Sopii punaselle sohvallemme. Tästä vasemmalla olevasta punatulkkutyynystä tykkään tosi paljon. Se on ensin painettu silityskuviolla (niistä vanhoista lehistä taas) ja sitte kirjottu ohuella villalangalla päälle.  Tää on samaa sävyä, kun ne tyynyt, joita vähän aikaa sitte leikkasin. Ne on ompelua vailla...  Ajattelin nimittäin tehä kesäks tähä sohvalle vaaleita tyynyjä, kun sain vaaleanrusehtavan matonkin. Sekin anopilta. Pusu

Ulkona tulee lunta, mut se ei saa minua kääntymään siitä uskosta, että kevät keikkuen tulevi!! Sehän tulee ihan kohisten!! Ihan varmasti. Suunnittelen jo keinun pehmusteiden uusimista. Kaupasta siis. Kohta pääsee terassille kahvittelemaan (ehkäpä toppatakki päällä). Pyörä kulki hitaahkosti tänä aamuna lumessa. Ei se mitään! Kevät on pyöräilyn aikaa!

Olen jatkanu aika hyvällä menestyksellä enkelikappaani, kun en keksiny mitään muuta kivaa käsityötä. Oishan nää kapatkin kiva saada joskus valmiiks. Niitä pitäis tehä 2, mut tää on vasta eka. Voin kyllä käyttää tätä yksinkin esim. makkarin ikkunassa. Lanka ei näköjään riitäkään kahteen, joten jätän loput kerät muuhun tarkotukseen ja alotan toisen kapan uusilla lankakerillä, jottei tulis ikävää värisävyeroa uusien ja vanhojen kerien välille.  Virkkaaminen on ainakin minusta paljo rankempaa, kun neulominen. Niinpä olenkin heti saanu selän  jumiin. Oikea puol on ku rautakanki, ylhäältä alas asti. Itku

Alotin uutta kirjaakin. Tai oikeastaan kahta uutta. Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit, joka kertoo -30 -luvun Suomesta. Tilasin sen kirjakerhosta. Aika harvoin tilaan sieltä mitään, mut tää tuntu kiinnostavalta.  Äsken lainasin kirjastosta Ziinan suositteleman Pahan koodin, kirjoittanut Tom Knox. Se on ymmärtääkseni jokin  historiaan liittyvä jännäri. Sekin piti heti alottaa. Ja onhan toi Päätalokin vielä kesken... Se on semmonen ikuisuusteos minulle.  

Eipä tässä taas muuta tällä erää. Eletäänpä ihmisiksi. Jalka suussa