Täälä on podettu alkavaa kevätväsymystä (talviväsymys alkaa jo väistyä..). Moneen päivään en jaksanu tehä yhtään silmukkaa töiden jälkeen. Enkä kyllä sen puoleen mitään muutakaan.  Filosofinen mietelause pyörii vaan päässä: " onko elämää työpäivän jälkeen? Onko elämää?" Tätä sopii aina välillä miettiä ja muistella aikaa parikyt vuotta sitte, kun oli virtaa ihan toisella tavalla. Eikä ollu kyllä vastuutakaan kovin monesta asiasta, verrattuna nykypäivään.  Mutta elämä on  edelleen valintoja täynnä. Nyt niitä vaan säätelee vähä toiset asiat ku muinoin.

Asiaan! Tein elämäni ekat sormikkaat. Nää lasketaan minusta sormikkaiksi, vaikka ei oo sormen päitä. Sormiaihiot piti kuitenkin neuloa. Ohje oli selkeä ja helposti seurattava. Luulen, että toi paksu lankakin helpotti osaltaan, vaikka puikotkin oli toisaalta paksut; nro: 6. Ei minulla mitään erillisiä sormikaspuikkoja ole. Ihan vaan tavallisia sukkapuikkoja.  Lanka on siis Tempoa.

kynsikk%C3%A4%C3%A4t%20-11%20N.jpg

Varsista tuli lukihäiriön takia vähä tarkotettua pitemmät, mut ei haittaa. Ohje löytyy Moda 6/2010 -lehdestä. Nää omistaa nyt Sartsa ihan ite!

Tää sormikasjuttu oli oikeastaan semmonen salanen uudenvuodenlupaus itelleni, että opettelen sormikkaan.  En vaan uskaltanu sitä juuri ääneen sanoa, jos ei vaikka tuliskaan tehtyä. Silmänisku

Nyt on käytävä taas nukkumaan, jos aikoo aamulla päästä ajoissa töihin (tulihan se sana sieltä taas).