Ukkelia on ikävä ja sillä on aina paikka meidän ajatuksissa. Meille muutti nyt muita karvakavereita. Nekku sai synttärilahjaksi kääpiöhamsterin. Koska Tini oli toiselta nimeltä Ukkeli, niin tämän nimi on nyt luonnollisestikin Poju.

Poju vielä hieman vierastaa meitä, mut tottuu vähitellen. Pääasiassa se nukkuu omassa pikku pömpelissään. Kun Poju tuli meille, niin Nekun isoveli innostu siinä määrin, että hänelle piti hakea synttärilahjaksi gerbiilejä. Niitä on ollu pojilla joskus vuosia sitte, joten siitä innostus. 

Nää on tyttöjä, eikä niillä oo vielä oikeastaan virallisia nimiä. Toistaiseks ne kulkee nimellä Likat. Gerbiilit ei osaa olla yksinään, joten niitä piti ottaa useampi. Jos ois ottanu 2, niin sinne eläinkauppaan ois jääny yks suremaan. Näiden isäntä päätti siis ottaa kaikki 3. Nää Likat on kyl semmosia vekkuleita, että niitä kattelee pitempäänkin. Silloin kun ne ei nuku yhessä läjässä niskakkain. Näillä on semmonen "remontti" päällä koko ajan. Ne viilättää paikasta toiseen, pureskelee pahvia, sutii hillittömästi käpälillään ja välillä jähmettyy täysin kattelemaan joko yksin, tai kaikki 3 vierekkäin. Niillä vähän jäätää. 

Jos muistatte, niin miä hiirikammonen annoin itelleni siedätyshoitoa Ukkelin muutettua meille. Se ei tuntunu enää "hiirieläimeltä", vaan muuttu lemmikiksi, jonka uskalsin jopa ottaa käteen. Nyt tää Poju vaati paljon lyhyemmän siedätysjakson. Siedätyksestä taas johtuu se, että uskallan ihan pikkusen koskea gerbiileihin, vaikka pelkäänkin niiden pompahtavan "kimppuun". 

Tänä viikonloppuna meillä juhlitaan synttärisankareita, joten täytynee alkaa leipominen huomenissa... 

Nyt voi vielä vähä huilia.