Käsittämättömän pitkäks venyneen pistelytauon jälkeen (2-3 vuotta) sain kaivettua keskeneräsen saksanhirvet -ristipistotyön jälleen esiin. Olen aatellu monesti, että kun olen lomalla, niin jatkan taas pistelyä, mut on tässä vierähtäny loma jos toinenkin, ennen kun neula alko pysymään kädessä. Vaan on raskasta, on. Niska on taas ihan jumissa. Ja silmät. Ne ne vasta "puutuukin". Muutamassa vuodessa on ikänäkö tehny tepposensa, enkä meinannu nähä koko ruutuja enää ollenkaan. Tuskastuin ekana päivänä ihan tosissaan. Toisena päivänä väänsin työn sitkeesti esiin ja olikin kirkas päivänpaiste. Se on oikeesti parempi, kun lampun valo. Sain joinain päivinä pisteltyä sen verran, että voin näyttää pakolliset vaihekuvat. Ne on minusta aina parhaita juttuja, että näkee itekin, mitä on tapahtunu.

Ennen.

kek%20011-normal.jpg

Ja jälkeen.

mbb%20004-normal.jpg

Kaikki uuet tekoset on puolipistoja, siksi puusto on edenny tuon verran nopeesti.  Virheitä on jatkuvasti, mut olen oppinu hyväksymään sen, että en vaan ole tässä hommassa koskaan täydellinen. Menköön vaikka kintturat vinoon, mut purkamaankaan en ala!  Pitää olla suurpiirteinen. Toistaiseksi kuvasta ainakin näkee mitä siinä on tarkotus olla. :)

Loma on taas loppu, joten pistelykin on kysymysmerkillä. Minul on ollu tapana pitää aina vuoden tauko. :)

Kaks päivää töissä ja infosateessa on tehny min päästä taas ihan lahon. Eilen kotiin lähteissä yritin selvittää työajatuksista päätä ja muistelin, että mihin se auto tulikaan jätettyä. Vähän aikaa patsastelin ja sit näin, että siinähän se minun eessä on.... Vähä tul semmonen olo, että näkiks kukaan, että mulla oli pallo ihan hukassa. :)