Etupenkit, Dodge Monaco vm -69
Vaihe kerrallaan on projekti edennyt, pienissä erissä. Pitkään ei minulla oo kärsivällisyys riittäny kerrallaan. Ompelukone on toiminu tosi hyvin, perusneula, mut hieman paksumpi polyesterilanka. Ompelu on sujunu, vaikka kerroksia on ajoittain ollu aika monta; pehmuste, taustakangas, terenauha, keinonahkakerrokset.
Nyt on meneillään siis etupenkin selkänojaosa. Kaikkiin saumoihin olen tehny vielä varmuustikkauksen. Edelleenkään en ole mikään verhoilija, joten, jos näet jotain kummallista tai virheellistä, pyydän, että kerrot sen.
Alla äskeinen kappale nurjalta puolelta. Ainoa, mistä ompelukone ei tykkää näin paksua ommellessa, on pakki. Lanka tuppaa aina menemään jumiin. Pehmustettujen osien kankaat vedin toisiinsa siksakilla, kun reunat tuppas vähän tursuilemaan.
Koska nää ei siis oo penkinpääliset, vaan itse penkit, kuuluu näihin useita ns. räpäleitä, kuten miä näitä nimitän. Kankaat kiinnitetään penkkiin kiristämällä erilaisin rautalenkein ja tangoin. Tässä esim. selkänojan päätuen ja selkäosan välissä oleva rautatanko, joka pujottuu penkin läpi edestä taakse päin, kiristäen väliosan tiukasti penkkiin.
Vuoden 1969 jälkeen penkit ovat olleet kaikenlaisessa kulutuksessa ja joihinkin paikkoihin on tullu liikaakin kulumaa. Näitä paikkailtiin pehmikekankaalla ja liimauksella.
Terenauhaa ei löytyny mistään ja paikallinen ompelija kertoikin tekevänsä sen aina itse. Saimme häneltä ostettua ohutta letkua, jonka ompelin keinonahkasuikaleen sisään.
Tereen ompelu reunuksiin oli vähän kyseenalaista ensi alkuun, mut onnistu lopulta ihan kohtuullisen hyvin. Tässä selkänoja pujotettuna penkin päälle. Sitä ei oo vielä kiristetty mihinkään suuntaan ja siksi näyttää hieman löysältä.
Alan uskoa, että tää saattaa jopa onnistua. Ei ehkä täydellisesti, mut riittävän hyvin. Mies siis koko ajan touhussa mukana mittailemassa ja auttelemassa. Yksin en tähän pystyis. Tästä alkaa kehkeytyä meidän yhteinen harrastus. :)