Elämäni avaimet!

mekko-11%20018.jpg

Ei vielä ihan ruosteessa kuitenkaan! Elämässäni on isoja ovia, joissa on isoja lukkoja, joihin tarviin isoja avaimia!!  Nää on ihan ihqut! Äimistelin myös terassille ilmestynyttä ruosteista kettinkiä. Kukaan ei tunnusta sitä siihen tuoneensa, mut epäilen Nekkua. Se kantaa kotiin aina kaikenlaisia "aarteita". Meinasin heittää pois, mut sit tajusin, et hei, sehän on hieno!! Ei muuta kun terassille roikkumaan!  

Terassista puheenollen, sekin on kohta pesty ja puunattu. Pojat just sitä kimpassa peseskelee, naljaillen toisilleen.  Sitä on mukava äiteen seurailla. Hymy

Aamupäivällä kävi siivouspalvelusta 2 naista. Meillä oli siis 3 tunnin lahjakortti, joka jakautu 1,5 :tuntisiksi, koska niitä oli kaks. Tosin niiden aika alko kuulemma siitä, kun ne lähti sieltä toimistoltaan. Olipa erikoista, ainakin minusta. Oltiin nosteltu kaikki mahollinen jo lattioilta pois ja matotkin oli jo lähes pois, joten homma hoitu alle tunnissa.  Olen tosi kiitollinen siitä, mitä he tekivät; kaikki lattiat yläkerrasta alimpaan on pesty ja se ei oo ihan vähä, jos alkaa ite tekemään.  Loppupäivän olen huuhaillu edestakasin pyyhkien pölyjä ja järjestellen tavaroita.  Voi kun sais aina jonkun muun siivousapuriksi. Nolostunut

Tein vuosia sitte jo edesmenneelle mummolleni parvekkeen oveen verhon. Oon ehkä jo joskus aiemmin näyttänykin sen täälä blogissa.  Sain verhon itelleni, kun mummo kuoli, mut se verho ei käyny oikein mihinkään ikkunaan.  Nyt päätin vähä "tuunailla" sitä ja ompelin ylä- sekä alalaidasta kaksinkertaseksi.  Tein ylös vielä kujan tankoa varten. Nyt sain sen pyyheliinatelineeni peitteeksi.  Verho on siitäkin vielä muistorikas, että virkkasin sitä silloin, kun ootin kolmatta lastamme, joka sitten kuoli. Verhossa on enkeleitä.

KUVAA EI LÖYDY.....

Vieressä näkyy sininen pussi, joka on Nekun mohair -langasta virkkaama sipulipussi! Tykkään siitäkin. Siinä on sitä jotain.Jalka suussa