Mistä johtuu käsityölamaannus?! Se on toisaalta rasittavaa, toisaalta hämmästyttävän rentouttavaa tuijottaa sitä telkkua ilman että kädet liikkuu. Jalka suussa Olen selannu hirmu määrän kässälehtiä. Revontulihuiviohjeeni oli hukassa ja lopulta löysin sen varaston hyllyltä ja tajusin, että olisin voinu helposti tulostaa uuenkin... Aina ei vaan sytytä.  En tosin tiiä teenkö sitä huivia. Ohje on hyvä olla kuitenkin käsillä. Nauru

Alotin sukkia, ei tunnu kivalta. Salomoninsolmuhuivia, en heti muistanukkaan miten sitä tehään. Neulehametta, liian iso alku. Kaikki menee purkuun. Ompelukset ei etene. Virkattua kappaa oon sentään vähä tehny, mut se on niin iso juttu, että ei tuu mitään valmista pitkiin aikoihi.

Työt kutsuu vähän väliä. Ainakin tuntuu siltä, vaikka tunnit on lopulta kuitenkin aina samat. Sain semmosenkin kirjeen, että pääsin muistihoitajakoulutukseen, jonne hain muutama kk sitten. Se liittyy työhöni, mut ei oo ollenkaan työn kautta, vaan omaehtosta. Menee iltaopiskeluiks, mut ei kuitenkaan joka ilta, vajaa puol vuotta.

Luin Marklund & Snickaren kirjan: Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan.  Sen jälkeen maailma ei tosiaan oo enää sama. Näin meitä naisia sorretaan vauvasta lähtien.  En oo mikään feministi, mut kyllä tää ajatuksia herättää!

Ostettii eteiseen uus kaappi ja VIHDOINKIN meil on koko kropan näyttävä peili! Tosi kiva on ollu peilailla jotain vaatetta, kun joutuu nousta tuolille nähdäkseen alaosan.  Nyt näkyy!  Niin ja onhan siinä se kaappikin. Silmänisku

Pyöräily on nyt vaan "harrastus" eli ei mitään paineita, kun viime vuoden kilsat tuli ylitettyä jo tän kuun alussa. Nyt tavottelen 1500aa vaikka se 2 tonniakin on haaveissa. Kävin kokeilemassa yhen uuen uimahallinkin tossa lähipäivinä. Minulle uuen, kun käyn aina yhessä ja samassa. Ja nyt ihmetyttää toi sana "aina", kun olen käyny tänä vuonna 2 kertaa uikissa. Jalka suussa Vaan eipä surra sitä. Sen sijaan porskutellaan kaikki kohti viikonloppua!!!