Nimittäin neuloa tää Revontuli -huivi pitkästä aikaa. Tosin se valmistu jo jokunen aika sitte, kun en saanu tänne blogiin sitä laitettua. En ollu aikoihin neulonu tätä mallia ja toisaalta ostamani Viron villat houkutti varastossani. Sitten tuli vielä tieto, että pitkäaikainen työyhteisöni jäsen on jäämässä eläkkeelle. Se oli se viimenen kimmoke. Halusin osallistua hänen muistamiseensa tällä huivilla. 

Vähän on huono tausta, mut oli himpun kiire kuvatessa. Yksinäinen kissanpentupolokin on jääny sohvan nurkkaan mököttämään.  Toi violetti sävy tossa kerässä vähän häiritsi tehdessä. Toisaalta se tuntu sopivan, mut toisaalta se näytti ihan erilaiselta kun muut. Nyt kun kattoo kokonaisuutta, ei se taida sieltä sen enempää silmiin pistää, kun muutkaan.   Olin oikeastaan varannu tän värin itelleni, mut annan mieluusti tämän myös tulevalle käyttäjälle. Toivottavasti sopii myös hänen silmäänsä. 

Kiitos teille edelliseen kommentoineille.  On vähä mieli maassa, mut kehotuksenne sai minut kattelemaan uudelleen koulutussivustoja.