Olipa mukava kurssi ja kiva kun pääsin osallistumaan. 2 viikonloppua eri kirjansidontatekniikoiden opettelua. Ensin opeteltiin liimaselkäinen sidonta. Kirjaan tehtiin ensin riittävä määrä vihkosia (n.10-15/ n.5 paperia taitettuna kussakin), jotka sitten rei ´itettiin ja ommeltiin vahvistusnauhoineen yhteen. Tämän jälkeen selkämys liimattin ja jätettii painon alle. 

Tällä välin pääsi tekemään kirjaan kannet. Tässä kirjassa on ihan pahvista sopviksi leikatut kansi- ja selkämyspahvit, jotka on päälystetty kankaalla. Päälystyksen jälkeen jälleen painon alle, jonka jälkeen itse kirja liimataan esilehtien myötä kansiin ja jälleen pidetään painon alla. Vasta lopuksi kirjan kannet voi koristella. Tein tähän kirjaan myös kaninnahasta kirjanmerkin, johon poltin kolvilla kuvioita ja painoin maalilla ja leimasimilla kirjaimia.  Tästä kirjasta tykkään ite eniten. 

Viikon aikana kokeilin samaa myös kotona, vaikka minul ei ookkaan oikeeta kirjansidontaliimaa vielä hankittuna. Saa nähä kestääkö tässä liimaukset.  Oli yllättävän hidasta ja liimaukseen piti saada aina yöksi, jotta pääsi seuraavana päivänä jatkamaan. No. Minulle kävi tietysti työtapaturma ja kirja meni kansiin väärin päin. Kyllä syletti. Jouduin muokkaamaan kansia uuteen uskoon, jotta ne ei ois ollu ylös alasin. 

Yksi tapa sitoa kirjavihkot on ommella ne suoraan jonkun vanhan kirjan kansiin päätyosan läpi. Tässä kirjassa on tehty niin. 

Kolmas tapa sitoa opittiin toisena viikonloppuna, eli tehtiin albumeita, jotka sidotaan yksittäislehdistä kiinni toisen reunan päälipuolelta. Tässä tarvitaan kolme kansiosiota, eli takakansi, pienempi etukansi ja pieni sivuosio. Etukansiosien väliin jää taitos, josta kirjaa avataan ja käännellään. Sivut eivät aukea niin hyvin, kuin selkämykseen sidotus.  Tässä voi tehä erilaisia sidoksia, joilla sivut kiinnitetään. Tässä on mukaeltu pöllöjen varpaita. Päälinen on tässäkin kangasta. 

Kirjoja voi tehä millaisilla sivuilla tahansa, mut miä tykkään sekametelisopasta, eli erilaisia paperimateriaaleja, kirjekuoria, vanhojen käytettyjen vihkojen sivuja, piirustuksia, askartelupaperia, lehtien sivuja yms.  Tein kaikki kirjani samalla idealla. Sivuihin voi jättää myös taskuja. 

Oli puhetta myös siitä, miten kirjoista voi tehä uusiokäyttönä myös kaikenlaista taidetta. Siitä inspiroiduin käyttämään kirja-aihetta myös unisiepparissa.  Kirjan lehet on  vanhan kirjan sivuja, jotka taiteltu pörheyden saamiseksi. Kansi on kartonkia, joka päälystetty pitsalähetin pakkauspaperilla. 

Lukiessa tarvitaan usein silmälaseja...

Unisieppariin kuuluu tietysti tietoa unen eri vaiheista, joita voi lukea kirjasta. 

Kirjansivuista leikattuja siivuja värjätty akryyliväreillä, painettu leimasimella ja rullattu kynän kanssa. 

Kirjan nimi on painettu leimasinkirjaimilla kanteen. 

Ihan ekalla kerralla taiteltiin näitä. 

Kirjojahan voi tehä monella eri tarkotuksella; joulukirja, reseptikirja, runokirja, kuvakirja, muistokirja, vieraskirja.....