Tänään käytii tutustumassa paikalliseen olutpanimoon. Saatiin melko privaattikierrosesittely. Olihan se ihan mielenkiintosta kuulla miten semmonenkin tehas pyörii, vaikka en ite oluesta tykkääkkään. He kuulemma valmistavat niin paljon olutta, kun pystyvät, mutta eivät silti pysty kattamaan kysyntää. 

Sieltä ajettiin Getaan, Soltunaan. Tarkotus oli käydä näkötornilla jne. Syötiin hyvät ruoat, pelattiin minigolfia ja lähettiin ettimään sitä tornia. Sitä ei sitte koskaan löytyny, kun "eksyttiin" sinne peikonkierrokselle. Se oli tarkotettu lapsille ja siinä oli tarinatauluja aina vähän matkan päästä. Maisema oli upeaa. Alussa kuvasimmekin sitä oikein ajan kanssa.

Lastenkierros vaan jotenkin jatku aikuistenkierrokseksi  ja seurattiin nuolia eteenpäin. Useassa kohtaa näky kaukana meri ja kuohupäisiä aaltoja.

Välillä näky silmänkantamattomiin kallioita ja pieniä käkkärämäntyjä, kivikasoja ja jne. Luolamaisia kalliomuodostelmia oli jossain vaiheessa aika paljonkin. Tässä yks, joka ei ole kovinkaan suuri. Isoimpiin pääsi oikein sisälle. Yhdessä niistä olivat Getan asukkaat pitäneet suojaa ja hartaushetkiäkin.

Kun polku, joka ei oikeastaan aina ollu ees polku, jatku ja jatku aloimme vaipua jo hieman epätoivoon, etenkin  päästyämme sen meren rantaan (siinä oli merenlahti, eli ei ihan se kaukainen näkymä tullu vastaan). Polku oli laskeutunu pitkään jo alaspäin, joten nousukin oli sitte tiedossa.

Jossain vaiheessa hukattiin ne nuoletkin, joita tuntu loppua kohti olevan harvemmassa, kun alussa. Kivikasoja oli joka puolella. 

Nekku jakso poseerata.

Mutta kun. Iso MUTTA kun, ei tiietty miten pitkälle lenkille lähettiin, niin kattokaas mitä minulla oli jalassa: 

Tää kuva on otettu ennen reittiä, kun olin vielä tatinpoiminnassa. 

Nyt on nimittäin jalat vähä kipeät!! Kävelymatkan lisäks piti joka askeleella varoa, ettei mee nurin, eikä nilkka nyrjähä. Oli muuten aika hyvät sandaalit, kun kesti tän reissun! 

Loppuen lopuks nähtii kyl todella hienot maisemat, vaikka eksyttiinkin välillä.