Cornwell Patricia: Pahan jäljillä

Hiltunen Pekka: Vilpittömästi sinun

Hirvisaari Laila: Me Keisarinna

Jacobs Kate: Lankakaupan tyttö

Jönsson Reidar: Elämäni koirana

Landy Derek; Keplo Leutokalma

Mankell Henning: Leopardin silmä

Marklund Liza: Elinkautinen

Paolini Christopher: Eragon

Paolini Christopher: Esikoinen

Paolini Christopher: Brisingr

Paolini Christopher: Perillinen

Patterson James: Pelon ratsumiehet

Rowling J.K.; Harry Potter and the chamber of secrets

Viime vuoden kirjojenlukusadosta vois taas jotakin mainita.  Jännärit on ollu aika lailla pääosassa, sekä tietysti fantasiakirjat. Sain Eragon  -sarjan luettua kokonaisuudessaan. Se oli tosi hyvä. Olin joskus nähny sen elokuvan, mut noi kirjathan avas tarinaa taas ihan eri tavalla.  Fantasiaa on niin monenlaista tullu luettua, että huomasin tässäkin erään seikan; alussa on tosi tärkeää saada lukija mukaan siihen maailmaan, jota kirjassa eletään. Pitää olla tarkkaa ympäristön ja asioiden kuvaamista. Se aluks vähä ontu täs kirjasarjassa, mut kirjailijahan olikin tosi nuori kirjottaessaan ekaa kirjaa. Loppua kohti uskottavuus selvästi parani.

Potteria piti tietysti taas tavata, tällä kertaa Salaisuuksien kammiota englanniksi. Potterissa on aika helppoa englantia, joten sen ymmärtää ilman sanakirjaakin. Samalla kielitaito kehittyy mukavan lukemisen parissa. 

Hirvisaaren uus kirja piti tietysti lukea ihan perinteidenkin vuoks. Täytyy sanoa, että kirjailija on tosissaan tehny taustatyötä aiheen kanssa.  Taidokkaasti kirjotettu. Kuitenkin se Hirvisaari, jota olen  aikoinaan alkanu lukea, eli ne kaikki vanhat kylistä ja tavallisista ihmisistä kertovat tarinat oli

paljon viihdyttävämpiä, kuin nää uusimmat kirjat. Suorastaan pitkästyin välillä tätä uutta lukiessa. 

Myös Pienen lankakaupan jatko-osa oli minusta vähän pettymys, verrattuna siihen ekaan osaan.  Tarina ei oikein jaksanu kantaa loppuun asti, vaan se meni vähä semmoseksi hempeilyksi kaikin puolin.  Täähän oli tietysti vaan minun mielipide. :)

Luen aina kaiken loppuun asti ja siks toi Elämäni koirana kesti ihan valtavan kauan, kun se oli niin pitkästyttävä, että piti aina lukee jotain välissä. Sen loppuun lukeminen oli oikea saavutus. Täytyy kyl myöntää, että kirjassa oli lopun perin ihan hyvä tarina, kerronta vaan oli vähä pitkästyttävää. Lopussa kyl oikeesti valkeni sekin, miks sitä oli vitkutettu niin kauan. Tarina aukeni ihan uuella tavalla. Nyt mulla on kesken pitkän linjan kirja Seitsemännen portaan enkeli. Siinä ei kans loppupää tuu ihan heti vastaan.  

Lopuks vielä yks osa -kuva. Nyt varmaan alkaa jo epäilys herätä. :)

20150101_115621.jpg