Sainpahan viimein jo liki ufoutuneen pikkupikku -kännykkäpussin valmiiks! 

Se on nimetöntä puuvillalankaa. Virkkasin suurimmaks osaks pylväillä, joista otin aina edellisen kerroksen pylvään varresta seuraavan, jolloin jäi tommonen kohokerros. Laitoin vain pienen nyörin, kun ajattelin, että sitä vois pitää ranteessa, taskussa tai kassissa ja nyörin voi sitoa lisävarmistukseks johonkin lenkkiin, esim. kassin sisällä. Puinen nappi on sekä etu- että takapuolella. 

Meillä on miesten lihapullapäivä. Mahtimäärä jauhelihaa muuntuu pieniks lihapulliks tulevaa valmistumisjuhlaa varten. Miä olen sitte näitä lihapullanvääntäjiä ilahuttanu kaivamalla varastosta orkesterilta lainassa olevan baritonin (jota tosin ei oo kukaan pitkään aikaan soittanu, eikä kyl kaivannukkaan).  Päätin alkaa baritonivirtuoosiksi ja etin oikein alkeiskirjan esiin. Olen nyt sivulla 9! Osasin jo ennestään jonkin verran sormituksia ja ääni tässä onkin se hankalin osuus. Vaatii hirveen palleatuen saada siisti, heti syttyvä ääni. Pitkiä ääniä ja jopa Maijan karitsa, Kevätsää jne. menevät jo! Hyvä minä! Onnea muille kuulijoille keittiön puolella...  Hyvin ovat kestäneet. Mitä kauemmin soittaa, alkaa käydä ilmeiseks, että botoxia ei ainakaan tarvii huuliin pistellä. Tohon suukappaleeseen kun puhaltaa, niin huulet töröttää turvoksissa ja suun ympärys punasena.

Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmieliselle!