Tänää olen viettäny leipoen aikas monta tuntia. Ensin tein pasteijahyrriä, tai miks niitä nyt voiskaan nimittää. Nää ei oo suoraan mistään ohjeesta, mut inspiraatio on ilman muuta Mimmiltä. Yritin ensin ihan onnessani vääntää semmosia neliönmuotosia, joissa ois ollu koristekuvio keskellä. Ne levähti kaikki! Olen EVO (en vaan osaa)! Ne oli tuola Mimmillä nin hienoja. Oli oikein vaiheohjeet, mut en osannu. Ehkä se johtu siitä, että taikinani oli kaupasta.  Olin eilen menossa illaks töihi, mut halusin silti päästä kokeilemaan pasteijantekoa. Etin kaupasta filotaikinaa, mut ei ollu. Sit nappasin lehtitaikinaa matkaan, kun se suositeltu rahkavoitaikina ei ois tähä hätää ehtiny. Eilen siis testailin eri muotosia ja tänää tein nää.

Kyl näit on toistasataa, mut ehin pakastaa osan ennen kuvausta. Ei nääkää oo läheskää niin kauniita, kun inspiraatioblogissa, mut kyl nää jo minulle kelpaa. Ostin niitä pieniä torttutaikinalevyjä (jotka voi vaikka laittaa suoraan kahtia). Kaulin ne ohuemmiksi, levitin päälle täytteen, sivelin päälle jäävän reunan kananmunalla (tarttumisen vuoks) ja rullasin. Leikkasin n.1cm levysiä kiekkoja.  Täytteeseen laitoin ohjeita mukaellen jauhelihaa, mozzarellajuustoraastetta, 3 juuston ruokakermaa, riisiä ja mausteita. 

Toisis pasteijoissa on täytteenä riisiä, kananmunaa, 3 juuston ruokakermaa, mozzarellajuustoraastetta ja aromisuolaa. 

Painoin pasteijat sillä pyöreellä joulutorttumuotilla. Oisin huolinu vähä siistimpiä, mut näillä mennään. Ihan ite kato tein!! Paitsi taikinan... Se on nimittäin taas kaupasta. Etin taas tänää sitä filoa toisesta kaupasta ja aattelin sit kokeilla piirakkataikinaa, kun en löytäny. Testasin yhellä paketilla, jonka jälkeen en enää uskaltanu vaihtaa taikinaa mihinkään, vaan hain samaa lisää kaupasta. 6 taikinaa pääty pasteijoiks.

Kaikkee pitäis harjotella, että kehkeytyis taitavaks. Tän kokeilun jälkeen nostan taas hattua korkealle, kunnioitukseks niille, joilla on jauhopeukalo ja he osaavat sitä käyttää tyylillä!

Tää kaupasta taikinoiden osto alkaa tulla näköjään minulle jo tavaks. En oo siitä  ollenkaan ylpeä, mut toisaalta jossain on pakko välillä oikasta, joten en taida kantaa siitä syyllisyyttäkään.  Taikina kun taikina.