Kävin ekan kerran kahteenkymmeneen vuoteen kokeilemassa laivailua, eli käytiin Tallinnassa.  Menomatka oli aika hirveä; oltiin Nekun kanssa aika huonossa hapessa ja selvittiin kunnialla vain käymällä välillä tuulisella kannella.  Loppuaika notkuttiin ja vartuttiin matkan päättymistä. Meno kesti 2 tuntia. 

Me oltiin hotellissa yötä, kierreltiin kauppoja ja käytiin syömässä ravintola Olde Hansassa. Se oli ihan mainio kokemus. Ruoka ei nyt välttämättä ollu maailman parasta, mut mitäpä sitä ois keskiajalla kaikista nykyajan herkuista viel tiedettykään. Kyl se hyvää oli näin yhen kerran. Paikka oli ihan mahtava; vanha kerrostalo vanhassa kaupungissa ja ravintola oli kolmessa kerroksessa. Me päästiin sinne ylös, joka oli ihan loistavaa. Tarjoilija oli nimeltään Faust (tai sitte se tarkottaa muuten vaan jotain kyökkipoikaa). Alussa hän käski pöydän isännän huutaa heti hänen nimeään, jos pöydässä on jotain sanomista. Kyllä me sitä kertaalleen kokeiltiinkin ja sieltä se Faust heti ilmestyi nurkan takaa. 

Tunnelma oli hämärä, vain kynttilävalaistus. Saatiin kuunnella myös keskiaikaista musiikkia ihan livenä ja tietysti myös keskiaikasilta CD -levyiltä.  Meidän ruoka, eli syömingit oli Raatimiehen riistajuhla -syömingit, joiden aikana nautimme mm. suuresti siunatun oliivipuun heldelmiä, rakasta sipulihilloa ja ruusuvanukasta, joita Faust reippaasti kanteli pöytään.  Palvelu oli erittäin ystävällistä. 

Sitä vastoin yllätyin, miten monessa kaupassa palvelu ei ollut ystävällistä.

Löytyihän sitä lankaakin, kun oikein haki. Karnaluksiin ei ehitty, mut löyty muualta.

Kysymys kuuluukin

*miten pitkälle pääsee reilu 200g:lla vironvillaa? 

*mitä siitä vois tehä?

*mitä ite oot tehny vironvillasta? linkkiäkin voi laittaa. 

Lisäksi tarttu mukaan pari turkkilaista angora/akryylikerää, jotka oli niin hempeen värisiä...

 

Takasin tultiin isommalla paatilla ja oltiin Nekun kanssa otettu matkapahoinvointitabletit. Tosin matka tuntu kestävän ja kestävän, eli 3 ja ½ tuntia.

Aika kiva on olla taas kotonakin.