Aiemmin tapahtunutta:

*Olen lapsena käyny perheeni kanssa Hytermän saaressa. Tämän innoittamana yritin kesäreissulla viiä mieheni reilu parikyt vuotta sitte Hytermää kattomaan.  Saatiin Kerimäen keskustasta soutuveneen avain. Ajettiin veneen luo (n7km) ja soudettiin lähimpään saareen. Vastatuuli oli kova ja matkakaan ei ollu kovin lyhyt. Rantauduttiin mihin päästiin ja käveltiin aikamme siinä risukkoisessa metässä, kunnes uskoin, että ei tää nyt menny niinku Strömsössä. Luovutettiin. Saari oli väärä.

*Joitain vuosia tämän jälkeen mentiin uuelleen yrittämään. Oli muitakin mukana. Ajeltiin vähä huttaa ja sen lisäks se Kerimäen kirkolta saatu avain ei käyny veneen lukkoon. Saattaa olla, että yritettiin sitä väärään veneeseenkin.  Aikaa ei ollu silloin ylen määrin. joten luovutettiin. 

Koko Hytermästä tuli meiän perheessä oikein legenda, jolle on naurettu aina kun se on tullu puheeksi. 

NYT me on käyty Hytermässä!!! Oli hyvä reissu, vaikka ajettiin taas väärää tietä jonkin matkaa.....

Saatiin siis avain Kerimäen TAITO -shopista (jossa ois kyl ollu kaikenmoista ihmeteltävää ja ihasteltavaa). Pörhällettiin 10km väärää tietä ja sit uus lähtö keskustasta. ME LÖYETTII SE VENEPAIKKA!! (Mieheltä meinas jo usko loppua). Soudettii OIKEAAN saareen, joka oli ihan sopivan matkan päässä. Vene rantaan ja kävelylle. Heti rannassa jo kauas näkyvä Työn muistomerkki (valmistunut 1937). Kuva alhaalta ylös:

Ja ylhäältä alas:

Tässä vaiheessa lienee parasta kertoa Hytermän historiasta. 

Kerimäen nimismiehenä toiminut Heikki Häyrynen- "Romu-Heikki" -(1874-1943) oli luonnonystävä ja keräilijä. Hän rakennutti Puruvedessä sijaitseviin Hytermän saariin 1920 -luvulla huvilan, saunan ja luhtiaitan. Saarista muodostettiin luonnonsuojelualue, jonne siirrettiin useita vanhoja talonpoikaisrakennuksia. Heikki rakasti erityisesti myllynkiviä, joita hän siirrätti saareen n.sata. Niitä on erilaisissa rakennelmissa pitkin saarta. Saari huviloineen oli pariskunnalle tärkeä ja he halusivat viettää siellä vanhuutensa päiviä, mutta päärakennus paloi tulipalossa maan tasalle. He testamenttasivat alueen valtiolle ja heidät on haudatuttu ison saaren kupeessa olevaan pikkusaareen koiriensa kanssa. 

Saaren rakennuksia:

Tää näkymä saunarannasta ylöspäin. Oikeella pitäis olla huvila, joka sitte palo kokonaan. Se on pohjakiveysten perusteella ollu ihan reilun kokonen.

Hautoja ei päästy kattomaan, kun vedet on niin korkealla ja saareen johtava kivetty polku oli veden alla. Olin just aikeissa kahlata yli, kun mieli muuttu.

Rannan tuntumassa luikerteli kyy!

Kipin kapin kauemmas ja kävelimme polkua pitkin saaren pituudelta kulkevaan harjuun, joka on upea luonnonmuodostelma. Polun varrella on useita kivirakennelmia.

Saaren luonto on kyl tosi monipuolinen. En ihmettele yhtään, että se on luonnonsuojelualue. Sieltä löytyy se korkea, koko saaren pituinen harjumuodostelma, soita, mäntykangasta, hiekkarantaa, luonnontilaista metsää ja jopa suolampi!

Käsityöblogissa pitää olla käsitöitä:

Nekun kesäkäsityö nro 4. Pikkuinen laukku, joka on tehty reissun aikana kaksinkertasesta Purosta virkaten. Koukku 5-6. Kiinnitys on nauhoilla kassin alalaidassa. Laukku on toimiva ja testattu!