Bambusta neuloin pari rättiä lahjuksiksi.

Näissä on käytetty mallineuletta, jota pikapuoliin voipi näkyä muussakin neuleessa. Olen tekemässä vauvaneuleita ja siitä oikeastaan otin tämän mallin.

Luettu on Laila Hirvisaaren Pihkovan kellot.  Se on Imatra-sarjan päätösjakso. Aiemmat osat ovat nimeltään Kruununpuisto, Myrskyn edellä, Grand Hotel ja Vuoksen helmi.  Olen lukenu kaikki tämän kirjailijan kirjat ja täytyy sanoa, että tämä viimenen oli suorastaan pitkäveteinen. Ekat osat oli ihan ok, mut tää jotenkin veny ja veny loppua kohti.

Sarjahan sijoittuu aikaan, jolloin Suomi oli vielä Venäjän vallan alla. Havaittavissa on kuitenkin jo itsenäistymisen merkkejä. Samaan aikaan Venäjä kiristää otettaan Suomesta.

Henkilöt ovat ihan tavallisisa työläisiä, sekä toisaalla Venäjän ylimystöä. Kuten ennenkin, on kirjaa varten tehty paljon historiantutkimusta, joka näkyy monissa tilannekuvauksissa.

Alussa keskipisteenä oli Imatran valtionhotelli, sen toiminta ja upeat vieraat. Myös Imatran tehdastyöväestön elämää kuvataan laajalti.  Matkakertomuksia on monessa välissä, kun mm. suomalainen naistoimittaja kiertelee tutustumassa kyliin ja kaupunkeihin.  Loppuosassa käydään jo ensimmäistä mailmansotaa, lähinnä Venäjän ja Saksan välillä, sekä suomalaisten osuutta esim. sotilaina ja lääkäreinä.

Kyllähän tää kannattaa lukea, jos Hirvisaaren kirjoista tykkää. Mukana on ajoittain erittäinkin yksityiskohtaisia henkilötapahtumia, joissa Hirvisaari on mielestäni parhaimmillaan.

Tänään valmistui toinen angorarevontulihuivi.  Se vajensi angoralankavarastoani 160g. Eli kevyt kuin pumpulipilvi.

Katoin aluksi mitä värejä on eniten ja asettelin ne sitte värijärjestykseen. Tässä on lopputulos.

Koska jouluiset taatelikakut näki päivänvalonsa vasta toissapäivänä, on Runebergin torttujakin ilmeisesti ooteltava ainakin kuukauden verran. Yhen kaupantortun olen töissä syöny. Eka torttu, jonka oon syöny, oli aikoinaan täynnä rusinoita. Kammoksuin koko ruunepereja vuosikausia, kunnes selvisi, että ei sinne rusinoita oikeesti kuulukaan. Hyviähän ne on.

Kiitos kirjavinkkauksista. Aion varmasti ainakin jonkin niistä lukea, kunhan pääsen kirjastoon niitä ettimään. Vai pitäiskö sanoa, että kunhan saan edellisiä luetuiksi. Niitä on kesken aika monta...  Kirjastoon on helppo sitte mennä, kun se on ihan työpaikan vieressä.

Yks lankakerä teki minulle eilen kunnon sotkut, eli purkautu miten sattuu. Sitä setviessä meni yli tunti ja pääsin vasta aika myöhään nukkumaan. Tänään oonkin sitte haukotellu kaiken päivää töissäkin.  Vaan selätinpä sen lankakerän! Minulle ei kannata alkaa rettelöimään!

Mosse Kate; Labyrintti (2005)

Tässä yksi kirja Graalin etsinnästä. Aiemmin luin Da Vinci Koodi -kirjan, joka oli ihan hyvä, vaikkakin loppua kohti hieman epäuskottava.

Tämä kirja ei jää minusta yhtään tuon kirjan varjoon. Tässä kirjailija yhdistää historiaa ja nykyaikaa, mikä minusta tuo lisää mielenkiintoa tarinaan.  Ja jos nyt oikein ymmärsin, on Graal kuvattu eri asiaksi molemmissa kirjoissa.

Tarina saa alkunsa 1200 -luvun Ranskassa, jossa Graalin tarina pikkuhiljaa siirtyy isältä tyttärelle sodan kynnyksellä. Ristiretkeläiset ovat hyökkäämässä ja pyhät kirjat on saatava suojaan. Tyttären, Alaísin, mies pettää vaimoaan tämän siskon kanssa. Sisko juonittelee läpi tarinan ja käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen kirjat käsiinsä. Hän siirtyy onnistumeesti jopa ristiretkeläisten puolelle vahingoittumana ja jatkaa sieltä toimiaan.

  Alaís pääsee kuitenkin turvaan ystäviensä kanssa ja elää elämäänsä vuoristossa. Entinen mies haluaa kostaa Alaísin siskolle vääryydet ja taistelee sotien tätä, ja ristiretkeläisiä vastaan koko elämänsä. Jossain vaiheessa entinen aviopari kohtaa ja huomaa rakastavansa toisiaan edelleen ja alkunsa saa heidän tyttärensä.   Lopussa sisar saa selville Alaísin, kirjojen ja labyrinttiluolan sijainnin, josta seuraa loppuhuipennus.

  Samanaikaisesti juonessa kulkee mukana 2005 -vuotta elävä Alice Tanner, arkeologitutkija, joka löytää labyrinttiluolan. Jälleen löytyy nainen, joka himoitsee kirjoja ja haluaa päästä luolaan.  Sama tarina toistuu nykyajassa ja loppuhuipennus jälleen luolassa.

Tämä oli minusta ihan hyvä kirja ja suosittelen sitä muillekin, jotka pitävät historiallisista kirjoista. Ovat ne sitten totta, tai ei.

Hirvisaari Laila: Pihkovan kellot

Mosse Kate: Labyrintti

Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta

Eilen koukuttelin toisen sytomyssyn.

Siihen on ohjeen osviittaa antanut Pirkka -lehen nro: 6-7/2006 ohje. Minulla oli ohuempi lanka, joten ohjetta tässä on seurattu vain nimeksi. Alareuna virkattiin ensin paloista, joista muodostettiin ympyrä. Sen päälle lähti muodostumaan kupuli.  Lanka on jotain nimetöntä virkkauslankaa. Meinasin pujotella alareunaan jonkin nauhan, mut ei se tuntunu oikein sopivan siihen, tai sit minul ei ollu just semmosta oikeanlaista.

Nyt lähen käymään kaupassa ja sit iltavuoroon töihin.  Positiivista viikon alotusta kaikille!

Olen jo alusta asti aikonut mukaan Sytomyssykamppanjaan, mutta lykkäsin päätöstä osallistumisesta, kunnes saisin jotain lähetettävää. Eilen tein yhen virkatun hatun, joten nyt voin osallistua!

Tässä on minun versio edestä ja päältä.  Esittelijänä Neiti Sipuli Purkkinen.

Lanka Novita Cabaret. Ohjeen otin Kauneimmat Käsityöt -lehestä nro:4/99. Ohje oli vauvalle ja lähin sitä vaan ensin ihan kokeilemaan. Minulla oli tietenkin taas eri lanka ja vahvuus ja koukku, ja simsalabim!: Hatusta tuli aikuisen kokoinen kertarytinällä (yleensä saan aina tehä 2, ennen kun saan mieluisen kokosen).  Muokkasin kyllä korkeutta, eli ei ole täysin ohjeenmukanen. Etuosaan kukka piristämään päivää.

Minulla ois mielessä yks neulottukin hattu, kunhan vaan löyän sen lehen, josta olen aikoinaan ohjetta katellu.

Kokeilin taas tehä vähän koruja. Ennen joulua tein 3 helmet, joista tais kuvat jäädä ottamatta, kun ne lähti maailmalle.  Kaapissa on ollu jemmassa Ju-Ju-kirjakerhon alotuslahjana tullu korusetti, johon kuulu myös korviskoukkuja ja semmosia naulan näkösiä tappeja, joiden käyttöön sain neuvoja Kuusamalta.  Hänen blogistaan voi muutenkin käydä kurkistelemassa koruja. Niitä löytyy sieltä enemmänkin.  Minun aikaansaannokset näyttää tältä.

Noiden tappien käyttö ei tosiaan ollu yksinkertasta. Niissä tuli oikeastaan ihan hiki ja tuska. Kärsivällisyyskin oli koetuksella... En meinannu millään saada sitä päätä kääntymään uudelleen itsensä ympärille kiinnityksessä. 

Ton punasen rannevekottimen tarpeet olen ostanu kauan sitte käsityömessuilta ja teinkin sen jo ennen joulua.   Kaulakorut on korulukoilla kiinnitettäviä ja niissä on se semmonen pienen helmen näkönen litistettävä lukitussysteemi, jonka se kaupantäti minulle neuvoi. Se on minusta aika kätevä.  Toisessa korussa on käytetty myös sitä naulan näköstä tappia, toisessa on "luova viritys".

Nää on nyt olevinaan setti punaset, ja siniset.  En tiiä miten noita korviksia voi käyttää, kun ei ole aidot koukut. Ehkä hetkellisesti.

Ei tää koruilu kyllä lankojen kanssa painimista voita, mut onhan se kivaa vaihtelua.

Tulin töistä kotiin ja mitä olikaan ilmestyny meiän lumiselle terassille! Olin jo ihan unohtanu koko jutun! Pakko oli ottaa kuva, vaikka valaistus ei enää ollukkaan parasta laatua.

Saatiin sukulaisilta pirttikalusto, kun hankkivat uuet. Tälläsiä olen aina halunnu! Nyt mahtuu kesällä isommatkin eväät pöyälle! Voiaan syyä oikeen kunnolla. Tässä voi levitellä ruokailujen välissä vaikka vähä käsitöitäkin. Heti tulee mieleen, että jonkinlaisia pepunalustyynyjä vois jostain ettiä tai tehä. Eihän meillä terassi oo talvella ollenkaan käytössä, mut annas olla kun tulee ekat kevätlämpöset!!

Kiitos kaikille parantelu- ja kaikennäkösistä kommenteista. Tänään olin jo töissä ja jaksoin tehä kaikki työt aika hyvin. Vatsaa koskee edelleen jonkinverran. Iltaa kohti tietty enemmän, johtuen kaikista päivän syömisistä, luulen ma.

Jotain käsityötä pitäis vissiin alottaa. Eilen tein aika pitkälti sitä alottamaani lapasta ja huomasin tehneeni oikein emämunauksen.... Niin typerän, että sitä ei voi ääneen sanoa. Eikä ees kirjottaa. Tästä johtuen, alko homma vähä maistumaan puulta. Aion kuitenkin tehä lapaset loppuun ja toistaa sen saman typerän virheen siinä toisessa lapasessa.  Mut jotain uuttakin vois vähä tähyillä.

Nyt alkaa lääkearsenaali pikku hiljaa nousta, eli lisää lääkkeitä, silmät liikkuu vielä!! 

 Aika fossiili olo alkaa olla, kun pitää sydänfilmissäkin käydä 2 viikon välein. Rytmihäiriölääke siis alkaa uudelleen ja lisäksi ärsyyntyneelle vatsalle rauhoittavaa.  Tuntuu, kuin joku painais koko ajan nyrkillä palleaan.

Alkuviikosta jaoin töissä yhelle asiakkaalle lääkkeet dosettiin ja totesin, että hänellä on samaa sydänlääkettä, kuin minullakin. Sillon oli jo vatsa kipeä ja säälittelin sitä mummelia, että onkohan silläkin. Huomasin, että hänellä on lisäksi vatsalääkettä ja manasin mielessäni tätä vanhusten lääkearsenaalia.  Eipä aikaakaan, kun sain ite samaa lääkettä! Nyt en osaa päättää, hankinko seuraavaksi nesteenpoistolääkettä, vai ehkä muistilääkettä, niin pääsisin samaan sarjaan asiakkaiden kanssa.

Huomenna on pakko päästä töihin, kun täälä kotona tulee vaan kipeämmäksi. Yritän psyykata oloani paremmaksi ja heivasin petivaatteet pihalle pakkaseen.  Ja kyl yks kerros pitää jotain neuletta ainakin tänään saada aikaseksi!

Lopuksi täysin tarinaankuulumaton kuva, eli Nekku soittamassa musiikkiopiston matineassa.  Jännitys on aina kova, niinkun asiaan kuuluukin. Ajan  myötä sitä oppii jonkin verran olemaan huomioimatta, mutta kyllä minuakin aina jännittää, vaikka ois minkälaiset kissanristiäiset.  Sitähän sanotaankin, että esitys on pilalla, jos ei yhtään jännitä. Silloin ei ehkä osaa olla riittävän tarkkana ja lopputulos on liian "kesy".

Terveisiä sairaslomalta. Tää päivä on saikkua ja huominen onneks vapaata. Joku riiviö on iskeny minun mahaan. Ei ripaskaa, ei oksennusta, mut maha kipee. Aika kuluu tosi hitaasti, eikä oikein mitään voi/ jaksa tehä. Tänään sentään pystyn olla pystyasennossa.  Olin ihan varma, et se on siitä sydänlääkkeestä, mut vaikka jätin sen jo poiskin, niin ei auta. Alkaa olee olo semmonen, et yks paikka kun alkaa remppaa, niin lisää tulee ropinalla.  Ei oo jaksanu ees käsitöitä tehä.  Se siitä valituksesta.

Otin tän kuvan tulossa olevasta angoraRevontulesta, jota aloin tekemään heti sen punamustan jälkeen, kun totesin, että semmoseen voin käyttää niitä angoralankoja (vaikka ne pölisee edelleen ihan julmetusti).

Värit on vähä erikoiset, johtuen siitä, mitä varastostani löytyy ja kuinka paljo mitäkin. Yllättävän vähän menee aina yhteen raitaan. Saatan saada vielä kolmannenkin huivin. Toi siniseltä näyttävä ei oo kyllä sinistä, vaan enempi vihreään vivahtavaa.

Ostin uuen Ottobre -lehenkin jostain syystä. Olihan siinä jotain paitojen kaavoja, Nekun kokoakin.  Kukahan ne ompelis... Jos vaikka iskis kipinä. Yhteen kun saa kaavat piirrettyä ja jos ompelut onnistuu, niin sithän niitä samanlaisia voi taas tehä vaikka useamman.

Nyt täytyy taas vaihtaa paikkaa, kun alkaa käydä olo tukalaksi. Kuulumisiin!

Piti oikein ottaa kuva, kun olen hankkinut ekat puiset sukkapuikkoni. Onhan minulla pitkiä puikkoja ollu ennenkin, mut ei lyhyitä.

Tässä yrittää tulla lapaset, joiden ohje löytyy täältä. Lankana käytän Isoveljeä.

Tänään kävin taas hierojalla. Täytyy sanoa, että se nainen hieroo kyllä ihan tosissaan! Ja se tuntuu... ei auta vaikka huutais Sittepähän en maksa tyhjästä!

Nyt täytyy lähteä käymään kirjastossa ja sit isäni synttäreille. Onnea vaan!!!

Nää pari ekaa kuvaa on vähä huonolaatusia, kun olen ottanu ne kännykällä kesken hiihtoreissun. Nekku se siinä puskee mäkeä ylös.

Alakuva on minusta jotenkin mystinen. Tää hiihtopaikka on semmonen, jossa miä ite olen lapsena hiihtäny koulun liikkatunneilla. Tästä eteenpäin meni ennen latu. Nyt reittiä on supistettu.  Mikähän siellä on taapertanu, kun on vaan jälet jääny.

Alla on tammi meiän portilta ja tallin kulmaa. (ja ö, jota en nyt saa pois).

ö

Toiseen suuntaan näkyy tuija, tai sypressi, tai mikäliesensuuntanen. Se on ihan jakaantunu kovan painon alla. Tytöt on tehny majan sen taakse.

Loput kuvat on mies ottanu ihan jostain, mistä lie pikkutien varrelta, kun halus lumikuvia.

Äsken kävin hiihtämässä pari kilsaa. Enempää en voinu, kun peukalot alko palelee.  Sitä en voi olla ihmettelemättä, miksi  yleisen latureitin lähellä tehään mettätöitä hiihtoaikaan!?!  Arvatkaa oliko taas havuja ladulla. Yhes toisest paikkaa oli pari vuotta sitte sama juttu. Eikös niitä nyt mitenkään voi tehä semmoselta alueelta muuhun aikaan?  Kyselee mettätöistä mitään tietämätön.

Vapaapäivää tässä pitelen ja mietin, että kukahan alottas nyt nää kotihommat. Kaalilaatikkoa ois suunnitelmissa tehä ja siivota ees yks huone. Pyykit sentään pyörii ihan itekseen.

Neulerintamalla tasaista etenemistä, mutta ei mitään valmista.

Aamusta päivä alkaa!!!

Ainakin rätin osalta

Jotain nimetöntä puuvillalankaa kohtas määränsä pään tässä tiskirätissä.  Tää on olevinaan korinpohjaneuletta, 4½ puikoilla.

Vähä kurjalta tuntu loman jälkeen töihin lähtö, mut menihän se ilta kuitenkin. Tänään on helpompaa, kun on eilen harjoteltu :D  Tohon min eväspolitiikkaan pitäis keksiä jotain ratkasua. Inhoan eväiden tekemistä, mutta en halua kuitenkaan käydä missään kuppilassakaan. Ostan yleensä lähikaupasta jotain syötäväksi kelpaavaa. Ja koska haluan juoda kahvia (jota ei voi juoda paljaaltaan), ostan jonkun kolmioleivän tai vastaavaa. Jos ostan valmisruoan, niin sitä ei voi kahvin kanssa syödä.  Noi pikaostokset tuppaa vaan olemaan aina samanlaisia. Miten ihmeessä saan itteni skarpattua panostamaan eväiden tekoon??  Iltavuoroon vielä vois tehäkin, mut aamut on menoa ja meininkiä. Hyvä että ehin syyä, kun herään niin myöhään (ja sitä ei tosiaankaan voi aikaistaa!).

Kertokaas jotain eväsvinkkejä. Voi olla isompitöisempääkin, jos ne voi tehä vaikka edellisenä päivänä. Mitä te ite syötte töissä?

Nyt on loma vietetty ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Iltavuoroja tiedossa. 

Tänään valmistuivat jättihanskalapaset ja äsken vein ne jo naapuriinkin. Kyllä ne tuntuivat kelpaavan. 

Ihmeesti toi kaksvärisyys tosta neuleeta häviää pesussa ja tasaantuu. Samoin kävi niiden mustapunasten huopashanskojen kanssa. Lankaa näihin kului 220g ja puikot kokoa 8. 13 silmukkaa siis puikollaan ja senttejä lisää pituuteen. Peukalot on vähän palleroiset, mutta niitähän voi kuumalla vedellä vielä yrittää muokata, jos haluaa. Ohjehan oli siis vanhasta Huopanen -kerän vyötteestä.

Tänään kävin vähän hiihtämässäkin taas. Itse asiassa olen ylittänyt itseni. Viime vuonna hiihin 26 km, nyt on takana jo 28km. (naurettavia määriä, mut isoja minulle :D).

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!

Alotin niinku vaivihkaa hanskalapasia naapurin miehelle, joka semmosia pyysi. Ei hirveesti innostanu, mut yht´äkkiä ne onkin jo tässä mallissa.

Huopasen vyötteessä olevassa ohjeessa on koot 11 -silmukkaan/per puikko saakka. Kerran tein 12 silmukalla ja nää on nyt 13 silmukkaiset. Pituutta tein myös reilusti lisää.  Lanka on Huopanen Mixiä.

  Olipa kiva lukea kommenttejanne teiän omista kirjakokemuksista. Tarzaneitakin oli monet lukenu. Pitäisköhän oikeestaan laittaa ne uudelleen lukulistalle. Oisko ne vielä yhtä jänniä. Yhen muistan hospottaneeni pojille ääneen, kun ne oli pieniä. Joitain kohtia tosin jouduin sensuroimaankin :D

  Kävin tässä jokin aika sitte oikein lääkärillä ja sit verikokeissa ja EKG:ssä. Nää rytmihäiriöt ei oo vaarallisia, mut ne vie min hermot, kun sitä tulee päivittäin useasti. Tai tunnen sen useasti, kyllä se siellä koko ajan on.  Kokeilen nyt yhtä lääkettä, jos se vaikka tasais rytmin.  Mietittiin tässä kotona, että pitäiskö nyt jo ostaa oikein dosetti??     Kyllä sitä kaikenlaisia  apuvälineitä alkaa näin fossiilina tarvita.  Nekku totes nimittäin, että sen ope on fossiili. Se on kuitenkin pari vuotta minua nuorempi....      

 Minulla oli noi kolesterolitkin kuulemma vähä liian korkeet ja lääkäri kovisteli kattomaan mitä suuhun laitan.  Ne on ne herkut ja suklaat. Niitä kyllä menee. Etenkin jos on jotain pielessä.  Toisaalta pitää herkutella, jos on jokin asia menny oikeen putkeen. :D

Ja mitäs ootte mieltä Suomen euroviisuehdokkaista??? Näin viisufriikkinä oikein pelottaa tää Suomen anti. Näilläkö tosiaan mennään?  Luotan viimeisen karsintaerän antíin. Ne Eläkeläiset ainakin kuulostaa jo niin erikoisilta, että kyllä ne vois huomiota sielä Norjassa herättää.

Vielä pitää kysäistä, miten teillä toimii toi blogilista? Minulla se meinaa koko ajan mennä juntturaan ja on ihan hirveän hidas. Onko samoja ongelmia?

Niistä Nekun pyytämistä lapasista. Tein yhet samalla mallilla, kun pipon kuvio. Liian pienet. Ja kuvio ei näytä oikein kivalta lapasissa.  Miksi pitää tehä ensin aina pientä ja sitten sopivaa? Sama juttu kun pipoissa. No nää pienet käy nyt sitte pariksi sille pienelle pipolle.

Isompiin lapasiin tein vain kaksi vaatimatonta palmikkorivistoä kämmenselän puolelle.  Hyvin kelpas. Itse asiassa niitä on jo pidetty ennen tän kuvan ottamista.

Kirjastossa käydessäni näin semmosen jutun, että sinne yhteen nurkkaan oli tehty semmonen stressinpoistonurkka. Oikein kyltin kera. Nojatuoli ja vieressä kori, jossa lankoja ja puikkoja, pari alotettua ja keskenerästä työtä.  Aika kiva oivallus.

Ja arvatkaapa mitä! Nekku on saanut kunniaa koulussa, kun oppilaiden piti haastatella vanhempiaan ja mitä kirjasarjoja ne on lapsena lukenu.  Nekulla oli hirmu luettelo ja KENENKÄÄN muun äiti ei ollu lukenu Tarzan -kirjoja!!  Jonkun isä sentään oli.

Muistan kun lapsena koulussa oli kirjasto koulun pihapiirissä. Raahasin kirjoja kotiin muovipussitolkulla. Ei meinannu välillä kahvat kestää. Mitenkähän miä ne kaikki oikein ehin lukea.   Toiset ne lukee määrällisesti paljo ja toiset lukee vain laatua. Velipoika lainas ala-asteella kirjan "Kansojen historia" ja minun oma poika lainas kirjan aiheesta "Kivet ja mineraalit". 

Olen vähän hämilläni...  Varasto on salakähmäsesti päässy suurentumaan 5 kilolla!

En viittiny purkaa pusseja, joten jotain on menny sekalaisiin ja kaikki ei näytä muutenkaan ihan täsmäävän. En oo taatusti ostanu esim. Aino -lankaa viime vuonna.

Suluissa vuoden 2009 alun tilanne. Sen jälkeen tämän vuoden tilanne.

*Aino (85g) 100g

*Amor 40g

*Angora (1160g) 750g

*Bambu (840g) 970g

*Cabaret (195g) 180g

*Cara 310g

*hopea-/ kulta- tms.lanka   (335g) 335g

*Huopanen (340g) 2055g

*Isoveli (525g) 480g

*kalalanka (865g) 865g

*Kotiväki  (2115g) 1550g

*Malibu (505g) 395g

*Mambo (1185g) 1085g

*Marine ( 355g) 355g

*Must (1420g) 1420g

*Nalle (185g) 3470g

*puuvilla, nimetöntä (875g) 1130g

*Rose Mohair 120g

*Samos (110g) 60g

*Sofil (150g) 55g

*Tahiti (950g) 950g

*Tango vanha (270g) 415g

*Tango Fani  (900g) 770g

*Tempo 765g

*Teddy (230g) 1490g

*Tennessee (1405g) 535g

*Valo-Anni (45g) 40g

*7-veljestä ( 1355g) 6735g

*en tiedä nimeä- virkkauslankoja (2920g) 3120g

*sekalaista lankaa, en tiedä nimeä  (2280g) 3080g

*yhteensä (25125g, eli 25kg ja 125g)  33625g, eli 33kg ja 625g

Huopanen, Nalle ja 7-veikka on lisääntyny kohtuuttomasti, kun taas joissain on tapahtunu jopa vähenemistä. Olen antanu lankaa myös lahjaksi ainakin mummolle muutaman kerran. Toisaalta olen saanu myös ite lankaa lahjaksi tai pelastanu lankoja hävittämiseltä.

Empä miä suurta murhetta aio tosta määrästä pitää, enkä tee mitään ihmeellisiä suunnitelmiakaan kulutuksen suhteen. Se menee mikä menee ja langan kotiutumistakaan en halua estää

Seijasiskon arvontavoitto lähti tänään etiäpäin.

Lisäksi laitan terveisiä naapuriin. Sinut on nähty!

Vuosi vaihtuu -arvonnan voittajaksi selviytyi.....

Joulupukki toi meille tällaisen maljan täynnänsä suklaakaramelleja. Sinne tein jokaisen arvontaan osallistuneen nimellä lappusen ja onnettarena arvonnassa toimi Nekun ompelema karvapehmo.

Voittajaksi pompahti SEIJASISKO!!!!   Olet siis voittanut korillisen kissoja!!  No ei nyt sentään. Jääköön salaisuudeksi, kunnes olet saanut voiton.

Hahaa! Meikäläinen pysyi vielä pystyssä! Puol tuntia luistinten päällä teki terää jaloille...  Jalkoihin kävi lonkista alaspäin.  Oikeastaan olisin  halunnu hiihtämään, mut Nekku sai päättää. Ens kerralla minä päätän. Nii.

Ennen uusien neuleiden alottamista teetätin itelläni yhen kuvion enkelikappaan.

Vielä puuttuu enemmän kun tarpeeksi. Ja tarkotushan oli tehä nää olkkariin, jossa on kaks ikkunaa. Eli toinen on vielä alottamatikin.  Kaippa ne joskus valmistuu. Virkkaaminen käy selvästi enempi hartioihin, kun neulominen.  Varasin muuten toisen hieronta-ajan ensi viikolle. Tää uus hieroja oli ihan ok.  Se hiero kädetkin tosi hyvin. Ja ne oli kyl sen jälkeen tosi kipeet.

Nekku on pyyelly lapasia samasta langasta, kun aiempi vaaleanpunanen pipo. Aattelin yrittää samaa kuviota lapasen päälipuolelle.

Sen verran oon ommellu, että sain lyhennettyä ne aiemmin tekemäni kietasuhousut, kun lupasin ne työkaverille ammoin syksyllä.  Se se vasta olikin iso homma :D Jotkut korjaushommat vaan jää ja jää. Vielä ompelin käsin Nekun yhen ulkohanskan, joka hajos viime talvena heti parin viikon käytön jälkeen.

Tänään on muuten viimenen päivä osallistua arvontaan!