Kylläpä on min työtakilla ollu kysyntää!! Harva se päivä joku työkaveri nappaa sen mukaansa ja jättää kyl ystävällisesti omansa tilalle.  Miä sitte sovittelen kaikki punaset takit, enkä tajuu, että omaa ei enää ookkaan. Nyt päätin vähä tuunailla omaani, jotta se jätettäis rauhaan. 

Eteen vaihoin vetskan vetimiks noi sudenkorennot, pikkuruisilla lenkeillä, että ne ei tarttuis mihinkään takkia käytettäessä. Lootia penkoessa löysin myös strassikuvioita ja kissa -silityskuvion, jonka laitoin hihaan.  

Hupun takaosaan silitin toisen strassikuvion ja hihansuuhun ompelin jostain rikkimenneestä kassista raksitun pikkumerkin. Hupun kuminauhanyöri on repsottanu jo pitkään. Siihen laitoin toppariks ton punasen helmen ja ompelin nauhan oikealle paikalleen. 

Kaiken tän jälkeen muistin, että miähän oonkin saanu töistä kiinnisilitettäviä nimilappuja omalla nimelläni.... laitoin sitte senkin vielä, niin tuli virallinenkin puoli hoidettua.

 Sainpahan viimein jo liki ufoutuneen pikkupikku -kännykkäpussin valmiiks! 

Se on nimetöntä puuvillalankaa. Virkkasin suurimmaks osaks pylväillä, joista otin aina edellisen kerroksen pylvään varresta seuraavan, jolloin jäi tommonen kohokerros. Laitoin vain pienen nyörin, kun ajattelin, että sitä vois pitää ranteessa, taskussa tai kassissa ja nyörin voi sitoa lisävarmistukseks johonkin lenkkiin, esim. kassin sisällä. Puinen nappi on sekä etu- että takapuolella. 

Meillä on miesten lihapullapäivä. Mahtimäärä jauhelihaa muuntuu pieniks lihapulliks tulevaa valmistumisjuhlaa varten. Miä olen sitte näitä lihapullanvääntäjiä ilahuttanu kaivamalla varastosta orkesterilta lainassa olevan baritonin (jota tosin ei oo kukaan pitkään aikaan soittanu, eikä kyl kaivannukkaan).  Päätin alkaa baritonivirtuoosiksi ja etin oikein alkeiskirjan esiin. Olen nyt sivulla 9! Osasin jo ennestään jonkin verran sormituksia ja ääni tässä onkin se hankalin osuus. Vaatii hirveen palleatuen saada siisti, heti syttyvä ääni. Pitkiä ääniä ja jopa Maijan karitsa, Kevätsää jne. menevät jo! Hyvä minä! Onnea muille kuulijoille keittiön puolella...  Hyvin ovat kestäneet. Mitä kauemmin soittaa, alkaa käydä ilmeiseks, että botoxia ei ainakaan tarvii huuliin pistellä. Tohon suukappaleeseen kun puhaltaa, niin huulet töröttää turvoksissa ja suun ympärys punasena.

Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmieliselle!

 Sain kuukauden sisään jo toisen arvontavoiton! Olen tosi ilonen, kun oli kiva ootella, millanen paketti sieltä oikein tulee. Töistä tullessa koukkasin postilootan kautta ja sielä se oli! Kiitos Seijasisko!!

Minul on lähes aina Novita lankoja, joten on jännä tutustua nyt näihi lankoihi. Suklaan kanssa kävi kuhina, kun kaikki halus syödä sitä heti, yhtäaikaa.  Vielä söpö kisukortti. 

Todellinen päivän piriste!!

 Tänää olen viettäny leipoen aikas monta tuntia. Ensin tein pasteijahyrriä, tai miks niitä nyt voiskaan nimittää. Nää ei oo suoraan mistään ohjeesta, mut inspiraatio on ilman muuta Mimmiltä. Yritin ensin ihan onnessani vääntää semmosia neliönmuotosia, joissa ois ollu koristekuvio keskellä. Ne levähti kaikki! Olen EVO (en vaan osaa)! Ne oli tuola Mimmillä nin hienoja. Oli oikein vaiheohjeet, mut en osannu. Ehkä se johtu siitä, että taikinani oli kaupasta.  Olin eilen menossa illaks töihi, mut halusin silti päästä kokeilemaan pasteijantekoa. Etin kaupasta filotaikinaa, mut ei ollu. Sit nappasin lehtitaikinaa matkaan, kun se suositeltu rahkavoitaikina ei ois tähä hätää ehtiny. Eilen siis testailin eri muotosia ja tänää tein nää.

Kyl näit on toistasataa, mut ehin pakastaa osan ennen kuvausta. Ei nääkää oo läheskää niin kauniita, kun inspiraatioblogissa, mut kyl nää jo minulle kelpaa. Ostin niitä pieniä torttutaikinalevyjä (jotka voi vaikka laittaa suoraan kahtia). Kaulin ne ohuemmiksi, levitin päälle täytteen, sivelin päälle jäävän reunan kananmunalla (tarttumisen vuoks) ja rullasin. Leikkasin n.1cm levysiä kiekkoja.  Täytteeseen laitoin ohjeita mukaellen jauhelihaa, mozzarellajuustoraastetta, 3 juuston ruokakermaa, riisiä ja mausteita. 

Toisis pasteijoissa on täytteenä riisiä, kananmunaa, 3 juuston ruokakermaa, mozzarellajuustoraastetta ja aromisuolaa. 

Painoin pasteijat sillä pyöreellä joulutorttumuotilla. Oisin huolinu vähä siistimpiä, mut näillä mennään. Ihan ite kato tein!! Paitsi taikinan... Se on nimittäin taas kaupasta. Etin taas tänää sitä filoa toisesta kaupasta ja aattelin sit kokeilla piirakkataikinaa, kun en löytäny. Testasin yhellä paketilla, jonka jälkeen en enää uskaltanu vaihtaa taikinaa mihinkään, vaan hain samaa lisää kaupasta. 6 taikinaa pääty pasteijoiks.

Kaikkee pitäis harjotella, että kehkeytyis taitavaks. Tän kokeilun jälkeen nostan taas hattua korkealle, kunnioitukseks niille, joilla on jauhopeukalo ja he osaavat sitä käyttää tyylillä!

Tää kaupasta taikinoiden osto alkaa tulla näköjään minulle jo tavaks. En oo siitä  ollenkaan ylpeä, mut toisaalta jossain on pakko välillä oikasta, joten en taida kantaa siitä syyllisyyttäkään.  Taikina kun taikina. 

Täälä on täys touhu päällä. Iltavuoroa tänäänkin vielä ja aamupäivällä pitäis ehtiä tehä kaikenlaista. Meillähän on valmistumisjuhlat kuun vaihteessa taasen tiedossa. Onneks on yhet jo pidetty, niin on vähä ylhäällä mitä tarjottavaa oli ja paljoko meni. Nyt olen suunnitellu tulevaa ménuta ja eilen testasin kuivakakkua. Paholaisenkakku, jonka ohjeen otin Kotiäidin kootut -blogista.

Tarkkasilmäset varmaan huomas, että tässä huijataan.  Kakustahan puuttuu jo puolet... Tein tän eilen maisteltavaksi ja kaikki tykkäs. Tällä hetkellä on menossa pasteijoiden testaus. Niistä ehkä kuvia toiste. Tarkotukseni on nyt hieman helpottaa viime vuoden työmäärää kiertämällä työläimpiä hommia ja suunnittelemalla etukäteen tehtäviä juttuja enemmän.

Oma neuletyö on niin iso, että ei tunnu etenevän yhtään. Teinkin taas välityönä yhen Frillan Nekun soitonopelle viemisiksi.

Jos runossa oli käytössä kirjain N, niin tässä kait voi sitte käyttää kirjainta S.

 Aiheena tällä kertaa yksi kirjain ja kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella. Valitsin N -kirjaimen. 

NIILO

Niilo niisti nenänsä nestuukiin.

"Närästää nyt nolo nuha",

Niilo näpäyttää näreissään.

"Nyrjäytän nenän näreikköön!

Nuhalle nyrkkiä näytän!".

Neljännes nenäliinoista

nöyhtäisinä nököttää.

Niilo niistää nuutuneena.

"Nostan nahkaiset näppini.

Nuha nujertaa niiskuttajan".

Sartsa -12

 Mikä ihmeen takapiru se välil iskee, kun pitäis heittää jotain pois?! Katottii Nekun kanssa kesätakit ja kesäkengät. Samalla laitettii talvikengät pois. Min varrellisista talvikengistä oli pohja osin irronnu ja ne piti heittää pois. Vaan heitinkö kuitenkaan...? Jos niistä vois käyttää vielä joitain osia...?

Hihnat ja solkikoristeet leikkasin irti. Niitä vois käyttää esim. jossain kassiprojektissa joskus. Keskelle jäi se osa, missä nauhat on kiinni. Keksinpä leikata senkin vielä irti, jos vois joskus käyttää... Mut Nekku keksi parhaan jutun ja leikkeli varret irti. Varrellisista talvikengistäni tuli näin kesäpistokkaat pihakäyttöön!!  Meil on vähä tämmönen sukuvika näissä kengänloppuunkäyttämisissä. Velipoika muinoin leikkas kumisaappaista itelleen kesäsandaalit. 

 Koska neuleliivi ja enkelikappa, joita olen vuoroon väsäillyt, on niin pitkäveteisiä juttuja, niin halusin tehä välis jotain pientä kivaa. Näin synty Tiskikukkia ameriikan malliin 3 kpl. 

Nää näyttää tässä ihan harmailta, mut oikeesti ne on vaaleenvihreetä Tennesseetä. Ylhäällä vasemmalla on tehty virallisen ohjeen mukaan. Kaks muuta on mukaeltu niin, et oikeella oleva on tehty sileetä neuletta kokonaan ja alhaalla olevassa on neuleita vuoroteltu. Sakaroita tuli 15-16 kpl/ rätti. 

Ulkona on niin kova tuuli jo kolmatta päivää, että haravointi on täytyny jättää tauolle. Yli puolet pihasta on kuitenkin jo haravoitu. Hyvä minä! En todellakaan oo kovin innokas pihahommien tekijä ja nyt onkin peukalonhangassa puhjennu rakkula. 

Sain luettua Laila Hirvisaaren; Minä, Katariina. Se on kyl taas ihan taattua Lailaa, vaikka onkin hieman erilainen, kuin hänen alkutuotantonsa. Ei voi kun ihmetellä, miten paljo taustatutkimusta täytyy tehä, ennen kun saa tuommosen kirjan kirjotettua uskottavasti. Vaikka tsaarit olikin lähes aina vieraantuneita tavallisesta kansasta, niin heillä oli ihan omat ongelmansa. Koko ajan sai pelätä vallankaappausta, jolloin edellinen tsaari kiikutettiin vankilaan tai huonossa lykyssä pääs hengestään. Hovielämä oli käsittämätöntä protokollineen, puhumattakaan keskenkasvuisten järjestetyistä pakkoavioliitoista. Ja minkälaisella tietopohjalla pääsi kansaa hallitsemaan! Isoja päätöksiä, jotka koski koko kansaa ja määräykset saatto saada alkunsa vaikka täysin tsaarin henkilökohtaisesta syystä. Entä minkälaisissa palatseissa Venäjän hallitsijat asuivatkaan ennen vallankumousta! Miten semmosissa saleissa voi edes tuntea olonsa kotoisaksi? Telkasta tuli kerran ohjelma, jossa käytiin läpi Talvipalatsin saleja ja tapahtumia. Se oli mielenkiintonen. Onhan noita palatseja tietysti muissakin maissa. Historia kaiken kaikkiaan on mielenkiintonen aihe lukuelämykselle. Suosittelen.

 TälLÄ höpöhöpörunolla voin samalla toivotella hauskaa vappua kaikille! 

Runotorstaihaasteena oli kaivella sanomalehistä, kirjoista, oman blogin hakusanoista jne. jotain inspiroivaa. Nää on blogini hakusanoista, eikä tarina kerro minusta. En myöskään tiiä miten näillä kaikilla on voitu päätyä blogiini. Kaikki isoilla kirjoitetut sanat on hakusanoja. 

muistelo

Istuessani TERASSIlla

vertailin elämääni, 

mennyttä ja nykyistä.

Ennen oli kaikki turhankin tarkkaa; 

VUOSI 1962 oli ikimuistoinen.

Juoksentelimme AKRYYLIVAATTEISSAmme

ja MAALAISNEULEISSAmme

kuin SAKSANHIRVET.

LIIKUNTATUNNILLA TUULIHOUSUT ja

NILKKAJUMPPAtuokio. 

Kysymys kuului;

LYHYT vai PITKÄ NISKATUKKA?!

HIUSTEN KIHARTAMINEN RULLILLA

ei ollut silloin muodissa.

Haaveilimme vain TANSSIMATOISTA ja MAITOSUKLAALEVITTEESTÄ.

Opettajamme VEIKKO M. VUORINEN

esitteli meille KISSAPATSAITAan. 

Hänellä oli se IKÄNÄKÖ JO NUORENA.

G-AVAIN JA NUOTIT menivät häneltä

jatkuvasti sekaisin.

Salainen harrastuksemme oli

KIKKIEN TEKEMINEN PAPERISTA.

Kouluruokailussa laitoimme salaa

LIHAPULLAT SIPULIPUSSIIN.

Oi niitä aikoja!

Nyt on naama kuin APINAKAASUILMAPALLO.

Rustailen RUNOja  HOITAJILLEni,

ja käytän vuorotellen

HUIVIA ja HAUTAJAISHATTUani.

Olo on SATTANEN,

eikä minua haittaa enää edes

HÄPYHUULTEN EROTTUMINEN UIKKAREISTA.

Voi kun saisin vielä PAKSUA OMENAPIIRAKKAA

tai edes OMENA-ANSAA SOPPATYKISTÄ.

Mutta MISTÄ SOPPATYKKI?!

Muistelen TEKNISEN TYÖN INSPIRAATIOITANI ja

minulle niin rakkaita BETONIKÄSITÖITÄ.

Vanha VANNESOVITIN seisoo turhan panttina ja

POLKUPYÖRÄVERHOT heiluvat hiljaa tuulessa.

Joka paikkaa kolottaa.

HERKKUSIENIRIHMASTOT kiemurtelevat varpaissani

ja viime vuonna sairastin kaikki PASUUNANKUKKATAUDIT.

Tämä on minun elämäni, 

jokainen eläköön omansa.

PELASTUKOON KEN VOI!

 Meil piti olla tänää tuplasynttärien viettoa. Nekku on nyt kuitenkin oksentanu kaiken yötä, joten eipä täälä oikein juhlita. VIERAAT PERUTTU. Onneks en tällä kertaa tehny hyydykekkua tai Brita-kakkua, jotka teen aina etukäteen valmiiks. Nyt oli vain kakkupohja, jonka sain laitettua pakastimen. Syötäväks jäi nyt vain hapankoppurullat, joita ei voi pakastaa. Tein myös banaani-Omar -muffinsseja, joita maisteltiin. En oo koskaan saanu aikaseks näin hyviä muffinsseja, vaikka olen tälläkin ohjeella tehny aiemminkin. 

HAPANKORPPURULLAT

Hapankorppuja

maitoa

täyte:

n.1/4 kurkkua

1 rasia valkosipulituorejuusto

2 pientä rasiaa creme fraiche 

1 pussi kinkkukuutioita

1 pussi mozzarella juustoraastetta

Ennen olen kostuttanu aina hapankorput lihaliemessä, mut nyt kokeiltiin maitoa. Sekin toimi paremmin, kun sitä hiukan lämmitti.  Hapankorput siis upotetaan joksikin aikaa maitoon ja nostetaan sitten esim. lautaselle vetäytymään. Kun ne ovat pehmenneet laitetaan täytettä väliin ja rullataan. Täyte siis sekoitetaan tahnaksi. 

Seuraavan ohjeen olen kopioinu varmaan jostain blogista vuonna 2007, eli ei ole minun oma ohje.

BANAANI-OMAR -MUFFINIT

12kpl

200g margariinia

2½dl sokeria

3munaa

½dl maitoa

3 3/4dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1-2 banaania (riippuen koosta)

½ pussia Omaria 

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vuorotellen maito ja kuivat aineet taikinan sekaan. Sekoita varovasti joukkoon muusattu banaani ja kuutioidut toffeet. Nostele taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa n.20minuuttia (paistoin kauemmin, kun oli niin isoja) Halutessasi voit ripotella päälle vähän hienoa sokeria. 

Ostin vähä liian isoja muffarivuokia, mut käytin kuitenkin niitä. Se olikin tosi hyvä juttu, sillä muffarit oli nyt niin isoja, että ne ei turhaan kuivahtanu. Olivt tosi meheviä sisältä. Tästä lähtien teen aina vain isoja muffinsseja. Sitä paitsi määrä oli just sama, kun ohjeessa, eli ne oli varmaan tarkotettukin olla näin isoja. Tein taikinan kaksinkertasena. 

Syötiin onnessaan aamupalaa ja herkkuja, koska tässä ei enää tiiä, milloin se ruoka enää maistuu... Nyt ooteskellaan, kuka sairastuu seuraavaks... Toivottavasti kaikki loput kerralla, ettei tarvii montaa päivää jumittaa eristyksissä. 

 Tänää kävin hautausmaalle laittamassa krysanteemin haudalle ja siistin paikan talven jäliltä. Toissapäivänä ostin orvokkiamppeleita ja irto-orvokkeja, jotka äsken istutin ulkoastioihi. Yheltä tuttavalta sain inspiraation risukranssin tekemiseen ja kun hautausmaalla oli ihan hirrrveesti risuja, en malttanu olla keräämättä niitä vähän matkaan...ei kai siitä voi kukaan pahastua. 

Äsken kävin vähä siistimässä viime kesältä jääneitä kukkapurkkeja talon seinustalta. Koppasin tyhjäks myös talvella ulkoistusmääräyksen saaneet sisäkukat... On vähä kato käyny.  Meillä menestyy vain ne sitkeimmät, autiomaatyyppiset kasvit. 

Innostuinkin sitte väkertämään sitä kranssia. Ensin meinasin pyöräyttää ympärille narua, mut sitä ei yksinkertasesti löytyny mistään. Silloin näin Nekun viime vuonna kotiin raahaaman ketjun, joa on roikkunu meiän terassin naulassa siitä asti. Pikkusen suhautin hopeanväristä kilikili -maalia pintaan ja muutama kukkakoriste, niin siinä se on; kranssi á la Sartsa!

Siitä vaan niskasta kiinni ja koukkuun. 

 Ukkelia on ikävä ja sillä on aina paikka meidän ajatuksissa. Meille muutti nyt muita karvakavereita. Nekku sai synttärilahjaksi kääpiöhamsterin. Koska Tini oli toiselta nimeltä Ukkeli, niin tämän nimi on nyt luonnollisestikin Poju.

Poju vielä hieman vierastaa meitä, mut tottuu vähitellen. Pääasiassa se nukkuu omassa pikku pömpelissään. Kun Poju tuli meille, niin Nekun isoveli innostu siinä määrin, että hänelle piti hakea synttärilahjaksi gerbiilejä. Niitä on ollu pojilla joskus vuosia sitte, joten siitä innostus. 

Nää on tyttöjä, eikä niillä oo vielä oikeastaan virallisia nimiä. Toistaiseks ne kulkee nimellä Likat. Gerbiilit ei osaa olla yksinään, joten niitä piti ottaa useampi. Jos ois ottanu 2, niin sinne eläinkauppaan ois jääny yks suremaan. Näiden isäntä päätti siis ottaa kaikki 3. Nää Likat on kyl semmosia vekkuleita, että niitä kattelee pitempäänkin. Silloin kun ne ei nuku yhessä läjässä niskakkain. Näillä on semmonen "remontti" päällä koko ajan. Ne viilättää paikasta toiseen, pureskelee pahvia, sutii hillittömästi käpälillään ja välillä jähmettyy täysin kattelemaan joko yksin, tai kaikki 3 vierekkäin. Niillä vähän jäätää. 

Jos muistatte, niin miä hiirikammonen annoin itelleni siedätyshoitoa Ukkelin muutettua meille. Se ei tuntunu enää "hiirieläimeltä", vaan muuttu lemmikiksi, jonka uskalsin jopa ottaa käteen. Nyt tää Poju vaati paljon lyhyemmän siedätysjakson. Siedätyksestä taas johtuu se, että uskallan ihan pikkusen koskea gerbiileihin, vaikka pelkäänkin niiden pompahtavan "kimppuun". 

Tänä viikonloppuna meillä juhlitaan synttärisankareita, joten täytynee alkaa leipominen huomenissa... 

Nyt voi vielä vähä huilia. 

 HULLUUS

Kuuhullu, autohullu,

suoranainen mökkihöperö!

Luova hulluus valloilleen päästä!

Anna mennä, älä säästä!

Umpikujaan keksi toinen tie.

Älä vikise, vaan vie!

Äläkä ainakaan ole tosikko!!!

 Olen aina tienny, että olen outo, mut näköjään musiikkimakunikin on erilainen ku muilla. Minun suosikki Heikki putosi Idolsista!! Mitä siinä enää on kattomista, kysyn vaan? Voice of Finlandinkin pääs voittamaan ihan yllättävä henkilö. Eipä ollu min suosikki hänkään.  Tässähän menee kohta herne nenään, ku ei enää tiiä mitä telkustakaan kattois! Euroviisuihikin on viel vähä oottelemista.  Esikatselut vois kyl jo pikkuhiljaa alkaa. 

Löysin mallilehtieni seasta vanhan vihon, johon oon kirjannu kaikki neuletyöni vuoden -85 ja -89 välillä.  Jopa niin tarkasti, että on alotus- ja lopetuspäivätkin!  Tässä joitain lueteltuna:

*punavalkoraidallinen villapusero itelleni (7-1.-26.1.-85) Tein usein samalla mallilla (omasta päästä kuitenkin). Ensin resori, jonka jälkeen jonkin verran lisäyksiä. Sitte venekaulus.  Tää on yks niistä harvoista, jotka sitte myös jäi itelleni. Monet tuli alotettua itelle, mut päätyvätkin sitte jollekulle muulle. Itelleni tein myös villatakin ja violetin villapaidan. Yks villapaitani oli valkonen ja käytin siinä kauluksessa ja hihojen yläosissa vaaleanruskeaa pehmeää nahkanauhaa.

*2 kaulaliinaa joista voin nyttemmin sanoa, että olivat melkosia tumpuloita. 

*meiän äitillä oli kioski, jossa istuin erinäisetkin illat. Kaikki ylimääräset ajat neuloin. Siinä kävi myös paljo tuttuja, jotka jäi juttelemaankin. Erityisesti muistan kaks pikkutyttöä, joille tein monta villapaitaa. 

*Velipojalle tein muutaman villapaidan. Ohjeissa on aina myös piirustus mukana. Joskus otin kuviomallia eri lehdistä, mm. Diana Special. Niissä oli aika paljo ihan abstraktejakin kuvioita niihin aikoihin.

*isoäidille tein kaulurin 29.9.-4.10.-85

*serkuille on näemmä tehty lapasia ja kaulaliinoja. En tosiaan ollu mikään lapasentekijä. Yhet sukatkin on vihkossa alotettu (neulemerkit joka kerrokselta muistissa), mut keskenhän ne on jääny. 

*Tein omasta mielestä tosi hienon mustavalkosen villapaidan, johon olin jostain mallilehestä ottanu kuviot. Etupuolella oli se semmonen valkonen teatterinaamari iloisena ja takapuolella surullisena. Tämän paidan vaihoin kaverin kanssa ruudullisiin housuihin. 

*Tein jossain vaiheessa itelleni myös keltasen villapaidan. Huiluopeni näki sen ja halus samanlaisen. No semmonenhan piti sitte tehä. Itelleni tein myös valkosen paidan, jossa oli isoja mansikankuvia, sekä paita, jossa oli rapu saksineen. Lisäksi muutama villatakki. Yhessä villapaidassani oli virkattu hieno kaulus. 

*kioskilla kävi yks kukakaupan myyjä. Sillekin piti tehä villapaita. 

*kaverille tein 2 pitkää villapaitaa, raidallista. 

*Vuonna -86 näyttää alkaneen aika, jolloin nykynen mieheni alko saada villapaitoja. Raidallista taas. Toinen oli ampiaisenvärinen. Jostain syystä mieheni ei oikein koskaan oo pitäny villapaitojani. 

*yhen ystävän kanssa oltiin kavereille kuskeina ja neulottiin sielä autossa, kun ooteltiin toisia. Hänelle tein myös useamman villapaidan. 

*ekassa kesätyöpaikassani oli nainen, joka toivoi villatakkia. Sen hän myös sai. Se valmistu ajalla 9.-27.9.-87

*mummo sai villatakin ja isoäiti liivin.

*kaverini ekasta ammattikoulusta sai tähtikuviovillapaidan.

*paljettivillapaitoja tein 3. Yhen itelleni, yhen kaverilleni ja yhen hänen kaverilleen. Ompelin paljetit käsin, yks kerrallaan paikoilleen. Olen kirjottanu viereen, että paljetit makso 4mk/metri.

*kahelle pikkutytölle tein joululahjaksi liivit, joihin tuli kuvioksi jätskitötterö. Jädepallot oli erivärisiä tupsuja. 

Vihkossa on kaikkiaan 52 neuletta! Muistan aikoinaan laskeneeni, että tein n.20 villapaitaa vuodessa. Olin näihin aikoihin siis yläaste-lukioikänen.  Aika nostalgista oli lukea tätä vihkoa. Siinä oli myös joitain henkilökohtasia kommentteja sivuissa. Jossain on vihko, joka on tälle jatkoa. Kirjottelen siitä, jos se joskus tulee vastaan. Vihkoilu loppu oikeastaan vasta sitte, kun aloin pitää blogia. Tosin käytän vihkoa joskus vieläkin "nuotittaessani" jotain ohjetta. 

 Pikkuisemme, Tini, alias Ukkeli, vetäisi viimeisen henkäyksensä. 1,5vuotta ikää oli jo mittarissa, mutta ei vielä välttämättä kovin vanha. Alkuvuodesta sillä oli paha patti silmän alla, mutta se osoittautu tulehdukseksi, joka meni ohi antibioottikuurilla. Voihan olla, että siitä sairaudesta jäi kuitenkin jotain itämään. Tini oli ihan energinen loppuun asti, ja yht´äkkiä se kuoli. Omaan pikku juustomajaansa. Luulen, että sillä oli kuitenkin  hyvä elämä. 

Tini oli ensimmäinen kissaa pienempi lemmikki, johon olen uskaltanu koskea,.. Nekunhan tää virallisesti oli. 

 Sain postissa Hetkiä Heimolasta -blogista arvontavoiton! Ihan mahottoman kauniit lapaset!

Mukana oli kukkakortti ja lapaset näyttää ihan samalta, kun kortin kukkaset! Onkohan siinä ollu tekijällä malli? :D Nää tuli niiiin tarpeeseen. Omat lemppalapaset alko hajoamaan talven aikana, enkä oo saanu aikaseksi tehä itelle uusia. Tämmösiä en ees osais tehä. Minun kirjoneule kiristää aina liikaa. 

Suuret kiitokset!!!

Vielä näistä tietokoneongelmista: Kun vaihdoin selaimeksi Google Chromen (jonka kanssa oma Windows 7 tuleenyt  toimeen)  niin linkittämisen lisäksi onnistuu nyt myös Vuodatuksen blogeista poistuminen yhellä klikkauksella kun siihen ennen tarvittiin 3 peruutusklikkausta. Nimimerkki nörtti (en oo kuulkaas yksin selvittäny tätä ongelmaa, vaan saanu apua itteäni huomattavasti viisaammilta )

Vieläkin on mokoma kurkku kipeä!! Kohta 2 viikkoa siitä, kun tulin kipeäksi. Tänään on jo hiukan parempi, mut eilen ei pystyny nielemään kunnolla.  Onneks on ollu pari vapaata, et on voinu huilailla, kuten täälä päin sanotaan.

Meneillään oleva neule oli kiva alottaa virkkaamisen jälkeen. Ei sen puoleen, että virkkaamisessakaan ois mitään vikaa. Ajattelin silmukoita luodessani (290 s ekalla kerroksella), että miten vaikea voikaan olla tasaluvun bongaaminen viimeistään ekan kerroksen jälkeen. Jos on jotain kuviota, niin tossa silmukkamäärässä se on pielessä jo vähintään puolessa välissä. Toisaalta itse huomaa sen vasta kerroksen lopussa, kun silmukat ei täsmää. Vain äärimmäisen kärsivällisyyden kautta voi päästä neuleen alkuun! Tämmöstä filosofista mietintää olen tämän neuleen alotuksessa joutunu pitämään yllä. Jos silmukat täsmää heti, niin se on kun lottovoitto! Monta alotettua työtä on lentäny romukoppaan ja purkuun, kun ne ei yksinkertasesti oo säädyllisessä ajassa "lähteny käyntiin".

Nyt olen päässy jo pariinkymmeneen senttiin ja pitäis alkaa pikkuhiljaa hiukan kavennella. Se mitä tästä tulee (ellen oo jo ehtiny aiemmin kertomaan), jääköön vielä oottamaan tulemistaan. Lanka on taas Miamia, koska sitä sattu olemaan

Uus Moda tulikin jo tänään. Siinä ei kyl ollu ihmeemmin minua inspiroivia juttuja.

*trikootoppi sivulla 25 on ihan ok, jos innostuisin ompelemaan.

*malli 17 sivulla 42, eli neuletakki on myös ok. Luulin sitä ensin virkatuksi.

*lehen hattu-/ myssymalleja vois käyttää syto-ohjeina, esim. malli 19 ja 20 ja 28. Malli 39 on ihqu, vanha englantilaistyyppinen.

*malli 22 sivulla 47, neule/virkattu mekko näyttää värikkäältä ja kivalta. Toisaalta siinä on ihan sama malli, kun yhessä aiemmin tekemässäni neulemekossa, jota olen pitäny tasan yhen kerran.

*malli 23 on myös herkullisen värikäs (vaikka en oranssin ystävä ookkaan). En kyl vois ite kuvitella pitäväni semmoista.

*pikkulasten neuleet on nättejä, mut ei oo niitä pikkulapsia.

*partiopojan sukat voisin joskus tehä.

Olen vähän pettyny, mut toisaalta vuosienkin päästä voi löytyä joku malli, jota ei oo osannu tällä hetkellä kattoa sillä silmällä. Sitä ootellessa asetan lehen hyllyyni.

Nyt saan linkitettyä läppärilläni. Vika oli selaimessa (IE), joka ei toiminu yhteen Windows 7 kanssa. Latasin Google Chromen ja nyt toimii. Ihan vaan tiedoks muillekin, jotka on paininu saman ongelman kanssa.

Sain vihdoin valmiiks liivin, jota olin virkkaamassa.

Lanka on Miamia (375g) ja koukku 4. Eessä 3 isoa nappia. . Alotin virkkaamisen vyötärökaitaleesta, johon otin ohjetta Novita Kevät 2010/ malli 66. Eli virkkasin neliöitä, jotka yhdistin vyötärökaitaleeksi.

Sitte virkkasin yläosan ja alaosan omasta päästä. Kattelin valtavan määrän mallilehtiä ja etin vinkkiä, samoin etin Annelin tunikoista inspiraatiota. En ottanu ainakaan tietosesti mistään suoraan mallia. Ei tää nyt ihan semmonen oo, kun olin kuvitellu, mut kyllä tää liiviltä näyttää. Taidan jopa pitää tän ite.  Nyt on meneillään liivi neulottuna.

Näistäkin kuvista saa sen tunnetun käsityksen, että "eestä kun Esa Pakarinen ja takaa kun Marilyn Monroe". :D

Tänään oli opiskelijan arviointikeskustelu, ja täytyy sanoa, etten oo eläissäni nähny noin pelottavaa ja negatiivista opea! Onneks en ollu sen opiskelijan asemassa. Huh huh!

Miks ihmeessä en saa linkitettyä läppärillä mitään?? En myöskään saa hymiöitä käyttöön. Ainoa mitä saan, on jumiutunut kone!!

On se kumma, että ei oo viel tähän ikään mennessä oppinu niistämään, vaan pitää koko ajan harjotella!

Ostin joku aika sitte kangasta tyynyjä varten. Nyt sain pari ommeltua nenän niistämisen välissä.

Meinasin tehä ihan umpinaiset, mut sit se yks reuna on aina vähä hankala saada siistiksi. Selailin nettiä ja päätin sulkea pussit vetoketjulla. Näin tapahtuikin, vaikka en täysin siistiä jälkeä saanu aikaseksi. Tyynyt on peruskokoa sisustustyynyjä, eli n.40cm/sivu. Aion tehä viel ainakin kaks. Kangasta jää kyl reilusti taas ylikin.

Tänään päästää taas jännittämään Voice on Finlandia. Kiva!

Lisäys illemmalla: olipa yllättäviä pudotuksia kisassa!!