Kyllä täälä on virkattu muutakin, kun kalaväliverhoajääkaapinyläpuolelle.  Alotin tehä Nekulle tunikaa, jossa on virkattu alaosa ja hihat ja yläosa neulotaan. Malli oli tosi nätti. Virkkasin pari-kolme kerrosta ja järkytyin työn leveydestä (ei nyt taas kaikki komponentit ollu kohallaan-lanka-koukku-käsiala). Mutta. Purkaminen on ärsyttävää, vaikka koukku on heilunukkin vasta muutaman kerroksen verran. Nyt on taas aika Sartsan sooloilla ja kehitellä jotainihanmuuta.  Tykkään tosi paljo tästä Puro Batikin väristä. Siitä tulee minulle jotain. Ehkä hame. Ehkä ei.

Myös malliohjeen mukanen kuvio sopii tähän värivaihteluun kivasti.

Viime aikoina on tullu paljon kommentteja, vaikka en oo ite ehtiny käyä juur missään vierailuilla. Siihen tulee nyt muutos! Ainakin hetkellisesti...

Sohvasta on nyt käyty valittamassa. Olivat tosi asiallisia. Mies tulee huomenna kattomaan sohvaa. Tosin oli tänään soittanu ja maininnu, että sohva tummenee pikkuhiljaa kauttaaltaan tuon väriseksi!! Heh heh. Miksi se sitte nyt on tummunu vain eniten istutuilta osilta? Entäs ne osiot, jotka ei oo niin kovassa käytössä? Varmaan neljän vuoden kuluttua!

Samoilla valituksilla kävin ruokakaupassakin ja kerroin, että sain heidän leipäjuustosalaattinsa seassa katkaravulta näyttävän möykyn, johon oli liiskautunu joku otus; pitkät tuntosarvet ja jalat. Koska salaatit tulevat heille eräästä firmasta, eikä tällaisten otusten kuljeksiminen kaupan tiskillä kuulosta uskottavalta, he antoivat  minulle tän firman osotteen ja laitoinkin sinne sähköpostia. Saas nähä tuleeko mitään vastausta. Harmittaa, kun en älynny ottaa otuksesta kuvaa.  

Tänään tapasin henkilön, jolla oli ihan mahottomasti kaikkea ihanaa itetehtyä kotonaan! Sain ihastella savitöitä, maalauksia, virkkauksia, metallitöitä ja posliininmaalauksia, sekä kaikenlaista ihmeellistä!   Lisäksi tää henkilö on jo lähes 100 vuotta, ja vielä syntyy uutta!  Saispa itekin kokea luovuuden iloa vielä kymmenien vuosien jälkeenkin (ja liikkuispa kädet ja hartiat ja niska vielä yhtä vetreästi....).