Eilen oli korupäivä. Ihan vaan muuten vaan.

Eikös vaan näytä kivoilta ihan muovihelmet, kun ne on lajiteltu näin väreittäin?

Tein yhet korut vihreestä ja sit tuli pakkomielle (vrt. palapelin kasaus) lajitella nää helmet näin. Illalla ennen puoltayötä sain kaikki kuppeihin.  Hullun hommaa. Niska ja hartiat oli ihan jukelissa. Oikein pahaa teki.

Ensin tein pienemmän kaulakorun, jossa on siemenhelmien ympäri pyöräytetty kuparilankaa ja keskellä yks lamppuhelmi.  Alku tuntu vähä omituiselta ja mietinkin, että mitähän tästäkin taas tulee.  Tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja se on minulla nytkin koekäytössä.

Vihreät helmet on kaikki muovihelmiä, jotka on pujoteltu semmoseen jäykähköön nyöriin.  Korvikset on samaa sarjaa.  Tää vihreys oli niin kivan näköstä, että sen takia aloin lajitella muitakin muovihelmiä.

Eilen olisin ostanu tärkkiä lumihiutaleita varten, mutta EU  on kuulemma kieltäny senkin. Yritin nimittäin ensin sokeriliemellä, mut en saanu mieleistäni kovuutta aikaseksi. Palasin kaupasta kotiin ja lisäsin vaan sitä sokeria taas liemeen.  Nyt on vähän parempi, mut ei paras vieläkään. Nyt on joukossa niin paljo sokeria, että seuraava vaihe on kait sulattaa pelkkää sokeria ja upottaa hiutaleet siihen.  Se kaupan myyjä kyllä mainitsi myös rasvattomalla maidolla kovettamisen. Onko kellään kokemuksia kovettamisesta  ja mikä olis paras? Haluaisin siis tosi kovan lopputuloksen.

Toinen Paraphernalia -sukka on valmis, mut nyt piti jo toisille puikoille alotella uusia Kalajokia...  Huomasinpahan semmosenkin asian (nyt vasta), että kun ohjeessa lukee vasen sukka tehdään peilikuvaksi, niin se tarkottaa myös sukansuun resoria; 1 o ja 1 n!   Enpä tietenkään tota heti tajunnu ja luulen, että ekoissa Kalajoissa en tajunnu ollenkaan.

Näin taas niin hassua unta, et pitää oikein kertoa:  Olin illalla aatellu, että oishan tän elämän voinu helpomminkin elää, jos ei ois hankkinu lapsia. Siispä unessa sainkin yhen lisää! Meille syntyi poika. Olin koko unennäön ajan hirmu onnellinen asiasta. Meillä oli siis nyt 3 poikaa ja tyttö!  Keksin jo nimenkin pojalle, kunnes tajusin, että meillä on jo sen niminen poika. Kahta samaa ei kannattanut laittaa, ettei mene sekasin.  Tää vauva oli lisäksi tosi kehittyny jo syntyessään. Se osas samana päivänä jo hymyillä, tarttua esineisiin ja lausua jopa kaksi sanaa! Ne sanat oli yhen minun työkaverini etu- ja sukunimi.

Kyllä menee ratevasti yöt!