Otsikko ei liity mihinkään muuhun tässä postauksessa mainittuun.  Sanonpahan vaan, että enkelikappa on edistyny kovaa vauhtia ja viimenen kuvio (luultavasti) on menossa. Kattelin tossa lehtiä, jos alkais tekemään jotain muutakin, mut mikään ei iskeny kipinää, joten jatkan virkkausta.

Vastaan sen sijaan Santun Silmukoiden kuvahaasteeseen. Eli se neljäs kansio, neljäs kuva jne.

Vuonna 2004 meiän pihalta kaadettiin 2 isoa koivua. Ne kävi kaatamassa semmonen kone, joka "haukkas" puut poikki. Nekku tietty kiipeilemään sinne oksistoon ja vilkuttelee tässä kuvassa. Eli ikää on hänellä tässä 5-6 vuotta. Ihanan aurinkoinen kesäpäiväkin näyttää olevan, toisin kuin nyt... Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että kevät tulee kohisten.

Huomenna on suuri päivä Nekulle ja minulle, kun orkesteri, jossa soitan, järjestää konsertin ja Nekkukin on sielä laulusolistina. Minua jännittää varmaan enemmän kun neitiä.  Miä en siis ole laulamassa, vaan soittamassa! Luojan kiitos.  Tänään meillä oli kenraaliharkat ja huomenna sitten tulta päin!  Tein Nekulle esiintymisasun vanhasta naamiaisiin ompelemastani hameesta, jota Nekku on säästäny kaapissaan, kun se on niiiiin pling plingiä, että!  Otan huomenna kuvan  ja näytän teillekin.