Tälläsiä päiviä ei pitäis kyl ollakaan. Tai oikeastaan muutaman päivän putkia. Isäntä lähti viikoks työreissuun ja täälä tietysti kaikki menot ja touhut pukkaa yhtä aikaa päälle. (Tää on varmaan yh-vanhempien mielestä ihan turhaa valitusta). Muutaman melko raskaan työpäivän jälkeen oon selvitelly mm. miksi pojan pyörän takavanne on potkittu länään. Autossa palaa jo huoltovalo, vaikka mies on ollu vasta 2 päivää poissa. Tuntuu, et joku on koko ajan jossain harrastuksessa. Jääkaappi on tyhjä ja puhelin soi vähän väliä. Siivoushommista ei edes puhuta, hyvä kun ruokaa on ehtiny tekemään/ ostamaan. Pienimmän hoitojärjestelyt. Sen viheliäisen runoprojektin harjoitukset. Päätä särkee ihan kiitettävästi ja mikä pahinta; pienin on just nyt tekemässä läksyjään... Ei tää oo kyl todellista. Miten saatoin unohtaa kysyä sitä asiaa aiemmin! Tiedossa vielä vanhempainiltaa yms. Koko ajan mielessä, et oonpas ikävä äiti, kun en oo koskaan kotona lasten kanssa.  Onneksi loppuviikko on vapaata. 

Vähän helpotti kun sai valittaa oikein olan takaa! Kiitos.