Elämä on kuin tähtisadetikku.

Ensin sitä varttuu ahtaassa laatikossa

että joku päättää sytyttää.

Sitten palaa ja räiskähtelee

joka suuntaan

valaisten omaa

ja muidenkin elämää.

Jotkut polttavat tikkuaan

useammastakin kohdasta.

Yhtä aikaa.

Välillä sitä roikkuu omin nokkinensa

toisten ulottumattomissa.

Välillä toiset

näyttävät suunnan ja tahdin.

Kun kerran syttyy,

ei vauhtia voi enää hidastaa.

Lopussa on vain

musta hiiltynyt tikku.

Anna palaa täysillä,

sillä Sinä

olet vasta puolivälissä!

                        (Sartsa)