Eilen illalla kävi töissä kauhee juttu. Olin kaikki työt tehny ja menin työtuvalle, kun en päässykään sisään. Ei ollu avaimia! Työkaveri aukas oven ja sit alko armoton etsintä. Ei löytyny. Lähettii yhes kiertää niit paikkoi, joissa olin kulkenu. Ehittii kulkee pimeissä jo vähä mones paikkaa, kunnes sit auton valot osu yhtee möykkyy ja siinähän ne avaimet oli! Onneks kukaan ei ollu ottanu niitä! Oli ihan järjettömän helpottunu olo. Nipussa oli työtuvan, auton, pyörän, asuntovaunumme, anopin, vanhempieni avaimet. Se oli muka turvallinen paikka niille, koska ne oli nipussa ja nippua on vaikea hukata, verrattuna yksittäiseen avaimeen. Minul oli samassa taskussa toinen avainnippu, jota käytin illan aikana. Omani oli tarttunu tähän toiseen varmaan. Ei mitään havaintoa. Onneks lunta oli satanu vain hiukan.

Minul on oikein trauma tästä avainasiasta. Ennen minul oli yksittäisenä oman perän päässä tää työavain ja onnistuin hukkaamaan sen. 2 viikkoa olin tosi ahistunu ja työnantaja uhkaili, että tarvii maksaa uusi lukko ja kaikki 15 uutta ura-avainta, jotka siinä oli käytössä. Kalliiks ois tullu ja mikä pahinta, maine ois menny pohjamutiin. Avain löyty imuroidessa meiltä kotoa keittiön patterin takaa! Joku oli vähä heitelly min työkassia, ja vetoketju sattu olee vähä rakosillaa. Selvisin säikähdyksellä. Nyt kyl laitan tuuman paksusel narul avaimet kaulaa roikkumaan ja teippaan viel kiinni ihoo.

Illalla vielä pistelin uutta pulloessua vähän aikaa. Olin alottanu sen jo toissapäivänä. Yht´äkkiä tajusin, että minul on ihan väärä lanka! Oli taas vähä lukihäiriötä vissiin. Ihan selvät merkit ja lankavastaavuudet ja miä teen eri punasella. Ristipistelyt on minulle niin vaikeita. Purkaminenkaan ei ois ollu helppoa, joten tein kuten neuloessa; sävelsin eteenpäin. Tein sitte sen toisen punasen tällä toisella. Lopputulos on varmaan ihan omituinen. Tässä alkua.