Nuorempi poika soittaa siis trumpettia. 6-vuotiaasta veljeni opastuksella ja nyt viime syksystä musiikkiopistossa.  Käytössä on ollu veljeni kakkostrumpetti ja nyt keksittiinkin ostaa ihan oma, kun nykyinen soitonope suositteli yhtä edullista soitinta. Ensin mietin, että mitähän vikaa siinä on, kun on niin halpa (käytetty), mut eihän se ope sitä tietty kauppaiskaan, jos se ois huono. Sehän joutuu ite kuuntelemaan sen sointia Silmänisku

Nyt on pojalla ihan ikioma torvi. Mieli tekis ostaa itellenikin vielä vanhoilla päivilläni uus huilu. Vanhassakaan ei kyl oo mitään vikaa... Mut ku se on vanha. Ja uus ois uus! Ois siinä varmaan aika ihana sointi. Vaan ei se näillä harjotusmäärillä varmaan ihmeitä tekis sekään...

Nyt on jutut sen mukasia, että pitää vissiin käydä päiväunille. Töissä on ollu kovasti hommia ja rokkaa laskiaispullien kera on vedetty urakalla sekä töissä, että anoppilassa.