(Toivottavasti on oikein kirjotettu). Sain Leenuliinilta ja Tupunalta tunnustuksen. Kiitos ja kumarrus (otsa osui melkein näppikseen...) Annan sen ainakin Tupunalle ja Leenuliinille. Lisäksi sen saa ottaa mukaansa jokainen joka täällä vierailee. Kävijät on kuitenkin aika vakituista väkeä. Lisäksi huomasin blogilistalla uuden tilaajan blogilleni: TERVETULOA! En voi uskoa miten noin pieni asia vaikuttaa mielialaan. Tulen tosi iloseksi kun joku on halunnu tilata blogini ja kun joku ei enää kestä minua ja lopettaa, suren sitä monta päivää ja mietin missä vika. Onko teillä muilla tälläsiä oireita?

1243527612_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitte haluan näyttä kuvan herkkusienistä.

1243759657_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Noi kaikki valkoset pienet on sieninupeja ja noi kaks on jo vähä suurempaa. Nää on tullu vähä hitaasti, kun piti tulla 1-2 viikossa istuttamisesta. Lämpötila on varmaan vaikuttanu, kun unohin sillon kylmemepänä aikana yöksi ulos kerran. Nyttemmin olen pitäny  yötäpäivää ulkona. Lisäksi yritin alkuun kastella sillä sumutinpullolla, jolla ohjeessa neuvottiin. Huomasin viimein, että sienet on lähes rutikuivia. Se vesimäärä ei riittäny alkuunkaan. Nyt olen holauttanu oikein kannun kanssa, eikä ne oo ainakaan huonoa tykänny. Heti kastelun jälkeen alkaa aina näkyä lisää kasvua. 

Pelottaa, että meiän terassilla valtaa pitävät linnut menee ja nokkii niitä. Millä ihmeellä saan linnut peloteltua pois? Nekulla oli sammakonkutua purkissa ja niistä kehitty nuijapäitä. Linnut äkkäs ne jossain vaiheessa ja nokki suihinsa (yäääk! Tosi raadollista touhua!), sekä kakki käyntikorttejaan joka puolella. Lintuja oli jo talvella runsaasti, lämmittelemässä varmaan, vaikka onkin avoterassi. Yhtä tolppaa ne piti vessanaan ja tolpanjuuri oli ihan valkonen.  Eilen istutin herneitä ja hernepussi unohtu rappusille, niin eikös vaan se oo jo ympäri terassia. Toivottavasti nää ei oo niitä Alfred Hitchcokin lintuja.

Lisää ihmeteltävää. Käytiin vanhimman pojan kanssa taas lääkärissä. Kuumetta jo viidettä päivää ja tosi pahan kuulonen yskä. Huomenna alkaa rippileiri, jonne pojan piti lähteä faith factorin vetäjäksi (jotain köysi yms. temppujuttuja).  Lisäksi jo toinen antibioottikuuri samanaikasesti meneillään isovarpaiden kynsivallitulehdusten hoitoon, eikä parannusta näy.  Pelkäsin että se hoonosoomi -lääkäri kutsuu meiät sisään, mut onneks se toinen naislääkäri osu meiän kohalle. En nimittäin saanu selvää ees sen toisen nimenhuudoista.

Tulos: Ei tehä mitään. Wau. Varpaisiin syödyt antibiootit on vieny vastustuskyvyn ja on iskeny virusinfektio kuumeineen (ei ollu vissiin se sikanuha). Lääkäri sano että " Kuuleppas nuori mies. Nyt menet viettämään kesää ja unohat niiden varpaiden olemassaolon. Voit kävellä niillä normaalisti, tai sit vaikka käsilläsi. Ihan sama. " Kysyin kattooko korvat, johon totesi, että ei siellä mitään ole, kun on ollu tämmöset hevoskuurit antibiootteja. Niillä on kuulemma kuollu kaikki maholliset rotista alkaen. 

Hieman ihmeissämme kävelimme ovesta ulos. Poika totes että "siinäs kuulit. Nii. " Turha on äitin taas pullikoida, kun ei ole mitään hätää!!

Vielä hieman epäselvää, miten huomisen käy. Vai lähteekö sitte jälkijunassa rippileirille. On vaan niin mahoton matka.

Kirjoitti nimimerkki Ihan Pöllämystynyt.