Ette kyl ikinä arvaa mitä oon tänään tehny! Olin tällä meiningillä soittelemassa tuttavan pyynnöstä, kun paikalla ollut valkoisen tunnetun nallesankarin ja Riitan konsertti piti alkaa sen jälkeen. Nallet eivät ehtineet paikalle ajoissa (en ees tiiä miten myöhään tulivat, kun lähin sitä ennen pois) ja meitä pyyettiin paikkaamaan tilannetta! Meikäläinen, tavallinen pulliainen oli Riitan kanssa lavalla ja yritti pysyä menossa mukana! Olin varmaan enemmän kun huvittava näky. Onneks lapset oli aika pieniä, eikä ne kyseenalaista juuri mitään. Vieläkin ihmetyttää, et miten sitä elämässä tulee aina ihan kummallisia tilanteita! Muutenkin naurettii keskenää, et koko aamupäivän kulkee kissana, pellenä tms. ja vilkuttelee lapsille ja ne tulee juttelemaan. Sit ottaa puvun pois ja kukaan ei enää tunne! Et jääkö se itelle päälle, se huomion keskipisteenä oleminen? Sitte menee töihi (kuten miä tänään), vilkuttelee ovelta ja kysyy: "mikäs sinun nimesi on? Minä olen kisu. Pistetäänpä sinulle vaikka vähän insuliinia tänään".