...tätä.  Halusin vaan näyttää, että nyt se näyttää tältä.

1249285994_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kasvustoa on levinny aika hyvin luumupuun oksistoon. Vois oikeastaan tonne juurelle istuttaa toisenkin Presidentti kärhön. Tuuhenis nopeemmin. Sitä oikeestaan ihmettelin, kun tää kukkii vasta nyt. Tossa leikkimökin seinustalla komeempi versio kukki jo aikoja sitte.

Eilen töissä tapasin ikäihmisen, joka on kova neulomaan ollu koko ikäsä. Edelleen syntyy sukkia, lapasia yms. Olin sitte oppivinani pari uutta sukantekomallia, joista toisen laitoin eilen puikoille, etten unohtais. Vähä ku etenee, täytyy laittaa se toinenkin puikoille. Selvis myös millä hän on aina mitannu puikkojensa paksuutta. En tosiaan osannu ees aavistaa. Mauserilla. Elikkäs työntömitalla. Semmosella metallisella työkalulla. Se oli niin hassua, kun hän esitteli sitä, että ei voi sanoa muuta, kun että nauru pidentää ikää. Kyllä käsitöitä tekevä ihminen osaakin olla luova teoissaan ja valinnoissaan. Nauru

Tänään on vapaapäivä. Eilen tulin töistä, enkä ehtiny pyörällä (huomatkaa, olen pyöräilly taas!) kun parisataa metriä, kun kumi puhkes. Olin just kattonu, et ompas kirkon eessä paljo lasinsiruja. Minun 30 vuotta vanhasta polkumankelista puhkes takakumi. Jouduin kävellä kotiin. Ajattelin kyl hurauttaa tyhjällä kumilla, mut sit muistin miehen uhkailut moisesta asiasta. Yllättynyt

Eilen oli myös siitä erikoinen päivä, että minun "vanha" soitto-oppilastyttö, nyttemmin siinä 20 korvilla, halus tulla soittelemaan minun kanssa huilua. Hänellä ei oo ollu huilua moneen vuoteen, kun paikkakunnanvaihdoksen takia lopetti soittamisen. Nyttemmin on ilmeisesti alkanu kaduttamaan. Kyllä ne sormitukset sieltä löyty ja soiteltiin helppoja duettoja. Ääni tietysti oli vähä ajoittain kateissa, mut se on ihan luonnollista. Nyt hän etsii itselleen jostain halpaa hyväkuntosta huilua. Oli kiva tavata näin pitkän ajan päästä.

Leipomisen merkeissä tässä jatkan tätä päivää, että luvassa on varmaan lähipäivinä kuvia aiheesta.  So long!