Viikonloppu suju mukavasti soiton  merkeissä. Olin viiennen kerran perinteisellä soittoleirillä, jossa oli osallistujina soittajia viidestä eri orkesterista. Kapellimestarit soitatti meillä toistakymmentä kappaletta ja tänää iltapäivällä järjestettiin puistokonsertti leiripaikan pihapiirissä.  Kappaleina oli boogieta, valssia, kansanmusiikkia, marssia, swingiä ja vähän kaikenlaista. Jokaiselle jotain. Minun piti taas kaivaa piccolokin kassin pohjalta. Se ei oo yleensä huilistien piireissä kovin suosittu vekotin. Sitä pitäis harjotella paljo, niinku tietysti huiluakin, ja moni harrastelija ei kotona viitti sillä kimakalla äänellä läheisiään kiusata. Lisäksi jotkut valittaa että ääni käy soittaessa omaan korvaan pahasti. Minua ei haittaa. Ai mitä sanoit? Joo hyvin kuuluu korvalla vielä. Mitä? Jalka suussa

Soittoa oli tuntikausia, mut eilen illalla päästiin saunaan ja makkaranpaistoon sillä porukalla, joka jäi yöksi. Osa kävi kotona nukkumassa. Me saunojat todettiin, että heillä jäi nyt tämän leirin opinnot ihan puolitiehen. Nauru Ja kun soittajista on kysymys, niin joillain se on niin verissä, et yöllä se vasta oikein luistaakin. "Parhaat palat" kuultiin vasta ennen nukkumaanmenoa.Silmänisku 

Viime talvenahan järjestettiin tällä isolla kokoonpanolla ihan oikeakin konsertti ja ens talvena ois tarkotus pitää samanlainen, kun yhteistyö sujuu näin hyvin.

Huomenna alkais työviikko, jossa on pelkkää aamuvuoroa. Se on minusta kaikkein pahin. Olkoonkin, että illat on vapaat.

Touhukasta viikkoa Teille Ihmiset!