Eilen käytiin Lemillä syömässä sitä kuuluisaa särää. Tunnustan, et miäkin luulin sitä aiemmin särjeksi. Mennessäni kyl jo tiesin, että se on lammasta. Olipa erikoinen elämys. Koska elämyshän se nimenomaan on. Paikka on vanha maalaistupa, jossa emännät on isossa leivinuunissa paistanu tuntikausia lammasta ja lisänneet sinne sit loppuvaiheessa perunoita hautumaan.

Liha oli ihan hyvää. Mausteena vissiin kait vain suolaa. Miä en mausteista oikein tykkääkään. Eli lautaselle emännät laitto lihaköntin ja ison perunan. Sitä sai sit santsailla mielen mukaan noutopöydästä. Kyllä se niin täyttävää oli, että ei paljo tarvinnu santsailla. Lisäksi pöydässä oli kotikaljaa ja vettä, sekä rieskaa ja voita. Jälkiruoaksi kunkin pitkän pöydän päässä rusinasoppaa.  Hyvin pelkistettyä siis.

Sit oltiin niin lähellä Lappeenrantaa, että käytii katsastamassa se hiekkalinna. Oli sielä paljo muutakin taideteosta hiekasta, kuin tää itse linna, jonka sisään muuten pääsi kävelemään ja siellä oli hiekkaihmisten pidot ja kuningas otti vastaan vieraita. Siis hiekkakuningas.

Hiekkalinnat%20%288%29-normal.jpg

Ihmeteltiin, miten ne pysyy kasassa tuulella ja sateella, mut selitystä on tässä.

Hiekkalinnat%20%2810%29-normal.jpg

Yön nukuin vähä huonosti, kun ootin vanhinta poikaa kotiin. Se on ryhmän kanssa melomassa Jongun -jokea pitkin. Tulevatkin vissiin vasta ensi yönä. Infokatkos.