Kyllä nyt on moni asia niin vinossa, että hermo menee.  Päätä särkee jo neljättä päivää ja sauhu nousee koko ajan korvista. 

Pahinta on se, että töissä menee hermot. Ollaan oltu kahen tiimin voimalla yhessä kerrostalokaksiossa ja koko ajan puhuttu, että saataisko vähä isompi tila, niin ois kirjaaminenkin rauhallisempaa. Mitä me saadaan?? Meiän keittokomeron kokonen UUSI toimistotila! Samaan käytävään koppeihin tungetaan koko kaupungin tiimit. Kirjaus pitää tehä samassa tilassa kun kaikki muukin. Porukat vissiin seisoo siinä vieressä kattomassa.  Tässä tää juttu tiivistetyssä muodossa. Vaikutuksiahan tällä on ihan kaikkeen, mitä me tehään.  Menee yöunetkin, kun koko ajan pyörii päässä tää asia.

Perjantaina kuohahti kuppi yli Nekun liikuntaopen takia. Aina pitäis yrittää ens rauhottua ja sit toimia. Minun oli kuitenkin pakko pistää sähköpostia opelle heti perjantaina (ei oo viel  nähny sitä, kun on viikonloppu).  Ihan asiallisesti toin asian esiin, mut näkeekö ope sen samoin silmin, kun minä, on epätodennäköstä.  Vastauksen nähtyäni, aion ehkä laittaa samat tekstit vielä rehtorillekin. Olen tätä juttua nyt jo puoltoistavuotta sivusta seurannu. Ainoo huono puoli on näissä yhteydenotoissa se, että laps voi joutua niistä kärsimään.  Mikä ei pitäis tietenkään olla niin, mutta moni ihmettely/ valitus jää varmaan tekemättä tämän takia.

Kyse oli siitä, kun ope laitto jo hyvissä ajoin viestiä, että tarkistakaa luistimien sopivuus, luistelua perjantaina. Koko talven ainoo jäähallivuoro.  Nekul oli pienet, joten hommattiin uuet. Tyttö raahas perjantaina hallille kypärää myöten kaikki kamat, mut unohti toppa- tai tuulihousut. Liikuntatunnilla kun ei saa olla farkut jalassa, mikä tietysti on ihan ymmärrettävä suositus.  Tämän open kohalla hänen sanansa on laki, eikä Nekku saanu luistella ollenkaan, vaan piti seisoskella 2 tuntia "varoittavana esimerkkinä muille".  Näin sitä taas nuorisoa kannustetaan liikkumaan sieltä tietokoneidensa äärestä!!!!  Kyllä jää hyvät muistot koulun liikuntatunneista!

Eikö tosiaan löydy kultaista keskitietä? Pitääkö kaiken olla vaan mustaa ja valkosta?  Oisko tässä riittäny puhuttelu ja muistutus seuraavaa kertaa varten?  Kyse on 10 -vuotiaista, jotka ei varmaan kaikki oo mitään urheilijoita, eikä heistä varmaan kaikista niitä tulekaan. 

Isot korvikset ymmärrän, että ne pitää poistaa. Entä pitkien tai puolipitkien hiusten laittaminen poninhännälle? Ihan ok sekin, mutta jos ei ole, onko todella pakko jättäytyä kentän laidalle? Jos siellä on useampia, eivät saa jutella keskenään, eivätkä välillä edes katsoa toisiinsa, tai kentällä olijoihin.   Armeijan meininkikö siellä on?  Onneksi kyseessä on vain liikuntaope, eikä Nekun oma luokanopettaja, joka on onneksi tosi mukava.

Kukaan ei lähteny minun kanssa Tampereen käsityömessuille. Nyt mies joutu lähtemään Tampereelle päin työmatkalle ja oisin päässy kyydissä, mut koska olin jo luovuttanu, varasin aiemmin liput lastenteatteriin, jonne mennään tänään Nekun kanssa.  Kaikki menee nyt vähä vinoon.

Onneks sain töistä hamstrattua jotain kotiinkin päin.

taka%20006.jpg

Töihin on kerääntyny mitä ihmeellisempää tavaraa. Osa on tullu jostain syystä asiakkailta ja osa on jääny jonkun yksityisistä "minikirppistavaroista".  Sinne ne on jääny pyörimään, eikä kukaan tarvi. Paitsi minä.Jalka suussa Kuvasta on jääny vielä pois kiva pieni Tupperwarekuppi. Toi kynttilänjalka erityisesti miellytti silmää. Sitä ajattelin vähän tuunailla rautalangalla ja helmillä.

Kyllä kai tästä risukasasta vielä uloskin päästään, kun tarpeeksi uskoo ite. Pieniähän nää ongelmat kuitenkin on joihinkin elämän hankaluuksiin nähden. Ei muuta, kun kasaanpa luuni, ja lähen vaikka neulomaan (jos pää antaa myöten).