Tässä on ollu viime aikoina melkosta burn outin poikasta, enkä oo saanu mitään aikaseksi.  " Mitään aikaseksi" tarkottaa vain käsitöitä ja työssäkäyntiä yms. Pakotin nimittäin itteni siivoamaan oikein vimmatusti.  Alotin keittiöstä ja siivosin kaikki perusjutut, sulatin pakastimen, pesin jääkaapin, kaapit ja ovet, sekä uunin, ja kaikki pinnat. Lisäksi ikkunat.  Sitten siirryin toiseen huoneeseen jne. Nyt on siivottu saunatiloja myöten kaikki muu, paitsi ei kodinhoitohuonetta, joka on täysi kaaos. Ai niin, ja pesin kaikki peitot ja tyynyt, eli pesukone on laulanu jo yli viikon aamusta iltaan.

Meillä on sininen ollu aika yleinen väri, mut nyt halusin jotain ihan muuta. Ostin keittiöön uuden maton. Ehkä vähä liian vaalea, mut koska kävin vain pikasesti yhessä kaupassa ihan muuta juttua, niin tää tarttu käteen.

uusi%20matto.jpg

Verhojen kanssa meinas mennä hermot, kun olen kasannu niitä yhteen yläkaappiin, enkä koskaan heitä mitään pois.  Väänsin ja väänsin. Lopulta tyhjensin koko kaapin ja tein inventaarion. Osa verhoista lahjotin kirpputorille ja osan siirsin kodinhoitohuoneeseen, muka kankaiden takia. Varmaan oottavat sielä jaloissa hamaan tappiin saakka.  Löysin joskus muinoin olkkariin tekemäni verhokapat, jotka kävi nyt sopivasti keittiöön.  Ne on leikattu tolla lailla vinoon ja reunustettu vinonauhalla.

verhot.jpg

Nyt loppu kuitenkin siivoaminen vähäksi aikaa, vaikka tarkotukseni oli siirtyä jossain vaiheessa ulkohommiin. Sain vihdoin kutsun päiväkirurgiseen leikkaukseen, jossa kävin eilen, eli nyt vain kulutan aikaa syömällä kipulääkkeitä.  Saikkua tuli heinäkuun loppuun asti ja siitä alkaa kesäloma.  Loman puolesta siis ihan mukavasti. 

  En oo ikinä ollu minkäänlaisessa leikkauksessa ja täytyy myöntää, et oli aika erikoinen kokemus. Pelkäsin hirveesti ja pyysin nukutusta, mut sain selkäydinpuudutuksen.  Sen jälkeen ei ollukkaan mitään tajua, et onko mulla ruumista vyötäröstä alaspäin, vai ei. Sain musaluurit korville ja sit ne vaan sano, että homma on ohi! Luulin, että eivät olleet vielä alkaneetkaan!  Puudutuksen häviäminen vaan kesti yllätän kauan. Meinasin joutua jäämään osastolle yöksi.

No. Nyttempähän se on ohi, eikä tarvii enää jännittää.  Sairaalassa vuoroa ootellessa ehin tehä sukkaa pitkän pätkän, vaikka hoitaja epäili, etten lääkityksen takia pystyisi. Sepä ei erottanu himoneulojaa tavallisesta pulliaisesta ollenkaan! Lanka meinas ihan loppua kesken. Jalka suussa

Kiitos kaikenlaisista lähiviikkoina tulleista kommenteista. En oo nyt sattuneista syistä jaksanu kiertää vastavierailuillakaan ihmeemmin, mut jospa tää nyt taas tästä tasaantuis tää elämä.

Mukavaa juhannusta kaikille!!!